Hankinnat vauvalle – pitkä oppimäärä

Hoitopöytä on purettu tässä kohdin hyllyksi. Tähän Ikean pöytään ihastuin ystäväni luona ja lopulta metsästimme sitä tori.fi:stä sen myynnin jo loputtua aikaa sitten.

Otimme vauvahankinnat pääosin varsin lunkisti ja ainoat hankintamme pitkälle kolmanteen kolmannekseen olivat rakenneultran jälkeen ostetut body ja sukat. Sitten se iski – todellisuus siitä, että vauvalle varmaan oikeasti pitäisi hankkia jotain, ellemme pukisi sitä juuttisäkkiin ja heijaisi unille vanhassa sahtikuurnassa. Eikun jälleen silmälasit nenälle ja opiskelemaan vauva-asioita facebookin vauvaryhmiin. Tuttu tunne valtasi sisimpäni, kun käsittämättömät termit alkoivat vilahdella silmissäni yrittäessäni saada tolkkua näistä tuhat ja yksi mielipidettä sisältävistä listoista. Jumppikset, Baby-Vacit, kietaisubodyt ja unipesät – apua. Yksi asia sentään toistui listalla kuin listalla: harsoja, harsoja, kymmenittäin harsoja. Minä kaipaan uusien asioiden edessä mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa ja numeroita, ja näiden epämääräisten luetteloiden keskellä tunsin olevani luennolla, jossa jokainen uusi lause kumoaa edellisen.

Yksi taloudellisesti suurimpia hankintoja vauvaa ajatellen lienee vaunut. Jos vauvaan valmistautuminen katsotaan kokonaiseksi tieteenalaksi, niin vaunut ominaisuuksineen voitaisiin hyvin hyväksyä pitkänä sivuaineena. Vaunujen ja turvakaukalon hankinta tuottivat suurenmoista ahdistusta – niitä oli niin paljon ja lastentarvikeliikkeiden ”no JOS haluat panostaa lapsesi turvallisuuteen, niin..”– tyyppiset lausahdukset niiden kaikkein kalleimpien avaruussukkulakaukaloiden kohdalla ei ainakaan helpottanut asiaa. Ei sillä, etteikö turvallisuus olisi tietenkin prioriteetti numero yksi, mutta kun sitä muutakin hankittavaa olisi. Piti miettiä mitkä ominaisuudet olisivat niitä meille tärkeitä – no en minä tiedä, kun en edes tiedä niitä ominaisuuksia! Lähipiirin vauvallisia haastattelemalla pääsimme onneksi eteenpäin ja pikkuhiljaa vaunuasiakin alkoi hahmottua.

Sitten kun sivuaine oli taputeltu, päätin lähteä tutkiskelemaan yksittäisiä luentokokonaisuuksia, kuten vauvan nukkumisolosuhteita (asia jota en osannut edes miettiä, kunnes törmäsin jälleen kilometrin mittaiseen keskusteluun aiheesta). Sänky patjoineen, lakanoineen ja peittoineen ei ilmeisesti ollutkaan tarpeeksi, vaan pitäisi olla myös kosteussuoja, reunapehmusteet ja tiessunmitä. Olin melkein jo klikkaillut kaiken ostoskoriini, kunnes sainkin tietää, että melkein kaikkiin näihin vauva voi potentiaalisesti tukehtua. Ei kun ostoskori tyhjäksi ja uutta tutkimusta kehiin.

Sänkykatselmuksen jälkeen piti pohtia vaateasiaa. Kokotaulukot ahdistivat, minkä verran pitäisi ostaa mitäkin? Pitikö olla niitä jumppiksia ja mitä ne ovat? Missä vaatteissa vauva kotiutuisi, pitikö vastasyntyneelle olla välikausivaatteet ja oliko unipussilla ja lämpöpussilla jotain eroa? Ja tietenkin kiireen vilkkaa pitäisi hankkia se kylpyamme – ja keltainen kumiankka. Entäs kylvyssä, käyttävätkö vauvat kylpyvaahtoa? Pitääkö niitä rasvata ja jos, niin millä?

Nyt kun vauva on pian 7kk, koen että nyt on minun aikani laittaa oma lusikkani tähän mielipiteiden soppaan. Mitä vauva tarvitsee ensimmäisten elinkuukausiensa aikana – minun mielestäni?

  • No ne vaunut. Vaunumaailma on tosiaan ihan omaa luokkaansa, on kaukalot ja telakat ja isofixit, on adapterit ja kääntyvät renkaat, lukitusmahdollisuudella tai ilman. Ne omat tarpeet vaunujen suhteen ovat tosiaan lähtökohtana: liikutteko kaupungissa ja autolla vai aarniometsässä samoillen? Tuleeko vaunujen mahtua pieneen tilaan? Jos asutte kerrostalossa niin mahtuvatko unelmienne vaunut hissiin? Me liikumme paljon autolla ja vaunuttelemme pääasiassa kaupunkiolosuhteissa, kauppakeskuksissa (silloin siis kun niihin sai vielä mennä) ja asfalttiteillä. Katsoimme (sitten lopulta) tärkeiksi ominaisuuksiksi helposti kasaanmenevät rattaat, joihin turvakaukalon saisi napsautettua suoraan kiinni ilman adaptereita ja helposti kääntyvät renkaat. Päädyimme lopulta Britaxin rattaisiin Babysafe 2 i-size-kaukalolla, koska samassa paketissa tuli kaikki: yhdistelmävaunut, kaukalo ja telakka (=se mihin kaukalo kiinnitetään autossa). Uudemmissa autoissa isofix-valmius (=mihin puolestaan telakka kiinnitetään autossa), mutta vanhempien autojen kohdalla tämäkin kannattaa erikseen tarkistaa. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä valintaamme ja vaunut ovat palvelleet meitä juurikin niissä ominaisuuksissa, mitä sormi suussa epäilimme kaipaavamme. Turvakaukalon suhteen näin jälkeenpäin valitsisin ehkä kuitenkin sellaisen mallin, jonka saa enemmän makuuasentoon. Vauvaa ei suositella pidettäväksi kaukalossa paria tuntia pidempään kerrallaan, koska pystyasento saattaa painaa hengitysteitä kasaan altistaen vauvan hapenpuutteelle. Mukavia kauppakeskusvisiittejä tahdittikin vauvan hengitysliikkeiden silmitön tarkkailu.

  • Sänky. Alunperin suunnittelin nukuttavani vauvan äitiyspakkauslaatikossa, kuten moni tekee (toki se sahtikuurnakin olisi ollut). Pesänrakennusvietin sekoitettua pääni päädyin kuitenkin etsimään ensisänkyä ja saimmekin hankittua sellaisen tori.fi:stä muutamalla kympillä. Olihan se ihana laittaa oikea sänky vauvaa varten valmiiksi mobileineen kaikkineen. Tosin nyt valitsisin ensisängyn sivuvaunulla, koska kahdeksan kertaa yössä on aika hemmetin raskasta nousta kurottelemaan vauvaa laitojen yli. Tämän lisäksi sängyssä oli ohuet reunasuojat, hengittävästä materiaalista tehty kosteussuoja, vauvapeitto ja lakana. Tyynyä vauva ei tarvitse – opin tämänkin vasta tutkimusta tehdessäni. Muhkeat reunapehmusteet, niin ihanilta kuin ne näyttävätkin, ovat turvallisuusriski vauvan potentiaalisesti kääntyessä kasvot niihin päin. Sama pätee unipesiin, joskin jatkuvasti valvovan silmän alla sellainen toki lienee turvallinen. (https://tukes.fi/turvallinen-uni). Kaiken kaikkiaan, jaloilla seisova oikea sänky on mielestäni mukavampi vaihtoehto laatikolle, vaikka sen voisi pinnasänkyynkin laittaa hyvin. Ensisänkyjä on itseasiassa vuokrattavissakin, mikäli sellaiseen ei halua rahojaan suuremmalti sijoittaa (vaavi.fi vuokraamat ensisängyn kulkevat vieläpä pyörillä, olisinpa tiennyt tästä vaihtoehdosta aiemmin).
Pinnasänky on edelleen meidän makuuhuoneessamme.
  • Soiva mobile oli alun alkaen lähinnä pakko saada kun se näyttää niin kivalta-tyyppinen hankinta, mutta osoittautuikin varsinaiseksi aamujen pelastajaksi siinä kohtaa, kun vauva alkoi jo hieman seurata ympäristöään. Laittamalla sen päälle sain aamuisin aikaa hampaiden pesuun, vessassa käyntiin ja tuplaespresson ryystämiseen.

  • Sitteri. Vauva viihtyi vähän vaihtelevasti sitterissä, sen kanssa oli kuitenkin helppo siirrellä vauvaa sinne missä itsekin kulloinkin oli ja parhaiten vauva viihtyi katsellen minun touhujani. Pyykit sai ripustettua ja ruuan laitettua, kunhan muisti raportoida tekemisensä viimeisen päälle. Tärinäominaisuus tuntui ainakin ajoittain rauhoittavan ja hermoja kiristävä pimpelipom-musiikki samoin – ainakin siis vauvaa.

  • Ne harsot. Meidän vauvamme ei juurikaan pulautellut, joten harsojen käyttö jäi melko vähäiseksi. Olivat ne sitten kyllä hyödyllisiä kaikenlaiseen pyyhintään ja kuivaamiseen, mutta 15 harsoa meidän kohdallamme oli liikaa. Tämä nyt on todella yksilöllistä, joten kyllä sitä nyt ainakin muutama harso (te numeroita kaipaavat: kymmenen on hyvä) kannattaa varata. Käteviä ovat myös turvakaukalon suojina ihmisten keskuudessa liikkuessa ja kutisevien ikenien jynssäämiseen sitten kun sen aika on.

  • Bodyt. Ja nimenomaan ne kietaisubodyt. Siinä kohtaa kun kokemusta vauvojen käsittelystä ei ollut lainkaan, ei tehnyt mieli alkaa tunkea tuota heiveröistä päätä pienestä kaula-aukosta läpi, entä jos sohaisen sen aivoja aukileen läpi? Kietaisubodyn pukeminen ensimmäistä kertaa oli kuin mensan testi, mutta sitten kun sen oppi niin mikään ei helpota pukemista niin paljoa. Bodyja meillä oli varmaankin noin kymmenen ja pärjäsimme tällä varsin hyvin vähäpukluisen vauvamme kanssa. Ne todella kasvavat nopeasti, joten ehkä näihin ensimmäisiin vaatteisiin ei kannata upottaa koko omaisuutta, me saimme onneksemme lähes kaiken hyväkuntoisina ja käytettyinä. Vauvan syntymäkoko tietenkin määrittelee bodyjen koot, mutta 50-kokoisilla pääsee todennäköisesti alkuun. Jos vauva syntyykin kovin pienenä, ehtii 46-koon vaatetta hakea vaikkapa sitten se kotona odotteleva puoliso (tällä hetkellä ilmeisesti näin on). Muita kokoja ehtii hamstrata myöhemminkin, vaikka vauva verrattain nopeasti kasvaakin, niin ei se nyt sentään yössä venähdä.
  • Muut vaatteet. Bodyjen lisäksi meillä oli muutamat (=noin viidet) housut ja tietenkin sukkia (10 paria riittänee alkuun). Jos aikuisten sukat häviävät pesukoneen syövereihin niin vauvojen sukat sinne mustaan aukkoon vasta häviävätkin. Unihaalareita meillä oli myös muutamat, ja jos kietaisumalli on bodyissa se juttu, niin näissä ehdottomasti kaksisuuntainen vetoketju (KappAhlilta näitä ainakin löytyy). Yön pimeinä tunteina mikään ei ole niin veemäistä kuin napittaa miljoonia neppareita kiinni vauvan rääkyessä punaisena. Paidat ovat tämän ikäisellä melko turhia selän alle rullaantuessaan. Sisätumppuja kannattaa hankkia myös muutamat (vaikkapa 3-5 paria), jottei vauva pääse raapimaan itseään.

  • Turvakaukaloon laitettava lämpöpussi. Koskee nyt lähinnä talviaikaa. Aivan huippu keksintö, kaukalon valjaat tulevat siis pussin rei’istä ja vauvan voi sujauttaa pussiin oikeastaan sisävaatteissa välttyen ylimääräiseltä pukemishärdelliltä. Koko talvena meillä ei ollut minkäänlaista toppahaalaria käytössä tästä syystä. Vaunulenkeilläkin lämpöpussi oli käytössä, silloin puimme yleensä yhden lisäkerroksen vaatetta, mutta lämpimänä pysyi. Meidän pussimme oli Emma-merkkinen ja sopi ainakin tuohon meidän kaukaloomme, eikä ollut hinnaltaankaan mitenkään kallis, muutaman kympin. Näistäkin on olemassa kaikenlaisia hienoja Siperian olosuhteisiin sopivia karvavuorattuja versioita, mutta pärjäsimme tällä varsin hyvin. Turvakaukalossa tämä on turvallisempi vaihtoehto sille, että laittaisi vauvan paksussa toppahaalarissa kaukaloon, jolloin vyöt eivät suojaa tarpeeksi napakasti.

  • Ulkovaatteet. Kiitos lämpöpussin, emme juurikaan tarvinneet muita ulkovaatteita koko talvena. Äitiyspakkauksen toppahaalaria olisi toki voinut käyttää vaunulenkeillä, mutta se on edelleen auttamatta liian iso (olisi muuten kova juttu, jos äityspakkauksesta olisi olemassa kaksi versiota kesä- ja talvivauvoille noin karkeasti). Kovemmilla pakkasilla meillä oli käytössä lämpöpussin alla uudenveroisena saatu Polarn o Pyretin Windfleece-haalari, joka on ollut kyllä ehdottoman hyvä. Mitoitus näissä on melko iso ja nyt 68cm vauva mahtuu tuohon 62-kokoiseen haalariin vielä täysin ongelmitta. Talvella käytössä oli lisäksi villapipo, villasukat, villatumput ja kaulahuivi.
  • Viltti. Lämmin viltti taipuu moneen. Tarvittaessa makoilualustaksi kyläillessä, kevyeksi peitoksi nukkuessa ja lisälämmikkeeksi vaunuihin.

  • Swaddle Up- unipussi. Tätä hehkuttivat kaikki, ja onneksi otin neuvosta vaarin. Ostimme tämän jo laitokselle ja vauva nukkui siinä joka yö noin kolmikuiseksi asti. Unipussissa siis kädet ovat pussin sisässä estäen ylenmääräistä huitomista, mutta vauva saa kuitenkin kädet nostettua pään viereen normaaliin nukkuma-asentoon. Meidän tuulimyllymme ehdoton pelastus. Edelleen joka suuntaan vispaavien käsien kanssa nukkumaan mennessä taistellessa harmittelen, ettei näitä saa käyttää enää vauvan opittua kääntymään.

  • Whisbear. Alkuun nukkumaanmeno oli yhtä huutokonserttia, kunnes törmäsin suositukseen kokeilla valkoista kohinaa vauvan rauhoittamiseksi. Kokeilimme alkuun Spotifysta (löytyy hakusanalla white noise / pink noise baby) tätä ja vauva rauhoittui silminnähden nukahtaen melkein heti. Valkoinen kohina jäljittelee siis kohdun äänimaailmaa ja rauhoittaa vauvaa nukahtamaan. Whisbearin kohina lakkaa noin 40 minuutin kohdalla ja sensori tunnistaa vauvan itkun, jolloin kohina käynnistyy uudelleen. Tämän koin melko turhaksi sikäli, kun itkevä vauva tuli joka tapauksessa nostettua rinnalle tuossa kohtaa.

  • Imetystyyny. Kroonisista niska-hartiaseudun vaivoista kärsivänä en voi tarpeeksi ylistää keksintöä nimeltä imetystyyny. Vauva lepää tyynyn päällä lähes itsestään ja toki siitä täytyy kiinni pitää, mutta se ei ole mitään siihen verrattuna, kun muutaman kerran jouduin imettämään aivan sanoinkuvaamattomassa vänkyräasennossa niskaparkaani suojatakseni.
  • Lelut. Pieni vauva nyt ei leluja tarvitse, mutta siinä kohtaa kun ympäristö alkaa hiukan kiinnostaa, viihtyi ainakin meidän vauvamme lelukaaren alla roikkuvia leluja katsellen. Sisustuksellisen painajaisen muodostavat värikkäät lelut ovat tietenkin parhaita. Tarttumisvaiheessa purulelut ovat ykkösiä, joskin suurehkosta leluarsenaalistamme huolimatta taikinanuolija taitaa olla tuon minimalismin ystävän paras kaveri. Kaikenlaiset rapisevat pehmokirjat ovat myös kivoja. Näitä tosin ehtii hankkia sitten myöhemminkin. Nyt melkein 7kk ikäistä vauvaa rauhoittaa nukkumaanmennessä myös unipupu.

  • Talkki ja sinkkivoide. Kaksi päivää kotiutumisen jälkeen olin aivan kauhuissani, kun löysin vauvan kaulapoimusta kirkuvanpunaisen hautuman ja soittelin potilashotellin kätilölle paniikissa ohjeita. Sinkkivoiteella tuo rauhoittui päivässä ja talkkia tulee ripoteltua edelleen herkästi hautuvalle vaippa-alueelle.

  • Baby-Vac-nenäimuri. Uskoin vertaisiani ja päädyin ostamaan tämän muiden vastaavien sijaan. En ollut uskoa silmiäni, kun luin ohjeet ja niissä kehoitettiin liittämään imuletku imuriin. Siis pölynimuriin. Paniikissa tein työtä käskettyä varmana että imaisisin vauvani nenän mennessään, mutta ykkösteho on tosiaankin kevyt ja pahimmatkin maitokokkareet lähtevät tällä kätevästi. Vauvallakaan ei juuri ilme enää värähdä lähestyessäni sen nokkaa imureineni. Maitopalluroiden ollessa tiukassa kannattaa suihkaista Physiomer Baby Mistiä alkuun.

Seuraavien hankintojen suhteen koen, että olisimme pärjänneet ilmankin:

  • Vaipparoskis. Haksahdimme tämän turhakkeen jostain syystä hankkimaan. Vaipparoskiksessa on siis muovipussikasetti ja roskiksen mekanismia pyöräyttämällä se kietaisee jokaisen vaipan oman pussinsa sisään ja lopuksi tämä vaippapussipötkö sitten kiikutetaan roskikseen. Ensinnäkin oli hieman iljettävää tunkea niitä kakkaisia vaippoja käsin sinne pieneen aukkoon ja toiseksi niiden kasettien ostaminen on melko kallista. Päädyimme sitten melko pian käyttämään tavan poljinroskista eikä täällä tiettävästi kakkalemuissa olla elelty (tätä sopisi toki kysyä ennemminkin vierailtamme).

  • Hoitopöytä. Hoitopöydän hankkiminen ja valmiiksi laittaminen on tietenkin omanlaisensa virstanpylväs vauvantuloon valmistautuessa, ja muutaman kuukauden ajan jaksoimmekin tunnollisesti kiikuttaa vaippaansa itkevän vauvan omaan huoneeseensa hoitopöydälle vaipanvaihtoon. Monta kertaa yössä toistettuna tämäkin alkaa tuntua lopulta melko puisevalta hommalta, ja olo olikin kuin Arkhimedeellä kylpyammeessa, kun tajusimme tuossa taannoin, että mehän voimme vaihtaa sen vaipan vaikka sängyssä. Tämä tokikaan ei ole kovin mielekästä silloin, jos poikavauva ruikkii pissat pitkin huonetta, mutta olemme päättäneet ottaa tietoisen riskin. Laittamalla uuden vaipan valmiiksi vanhan alle saa tätäkin riskiä hieman minimoitua. Tämän oivalluksen myötä pakkasinkin hoitopöydän pehmusteineen varastoon. Hoitoalustaa voi käyttää missä vain, esimerkiksi pesukoneen päällä ja erillisessä huoneessaan vesipisteen ulottumattomissa vaipanvaihtopiste oli jokseenkin hankala.

  • Itkuhälytin. Meille tämä oli turha, koska alakertamme on sen verran kompakti, että vauvan itkun kuulee kyllä ja ulkona vaunuissa vauva ei koskaan oppinut nukkumaan. Heräsi aina vaunujen pysähdyttyä, joten tähänkään tarkoitukseen se ei oikein passannut.

  • Kantoreppu. Tula FTG-reppu vaikuttaa edelleen ominaisuuksiltaan vallan hyvältä, mutta meillä käyttö jäi muutamaan kertaan. Vauva ähisi kuumissaan ja minulla valui hiki sekä ihan fyysisten olosuhteiden vuoksi että siksi, että jouduin tarkkailemaan jatkuvasti hengittääkö se. Nyt toki kun vauva on isompi, ajattelimme kokeilla tätä uudelleen. Miehestäni tuleekin kantoreppuiskä, halusi tai ei.
  • Hoitolaukku. Melko turhake mielestäni, siis nämä varsinaiset hoitolaukut. Parhaaksi olen kokenut Fjällrävenin Kånken-repun, jossa tavarat pysyvät järjestyksessä sen suoran muodon ansiosta. Hoitoreppu on meillä ylipäätään melko riisuttu: vaippoja, vaihtovaatteet, harso, kosteuspyyhkeet, tutti, pilttipurkki ja lusikka ja neuvolakorttikin siellä aina kulkee. Kovin suurta arsenaalia vauvan kanssa liikkuessani en ole kokenut tarvitsevani ja pahimmassa kiireessä olenkin napannut vain parit vaipat taskuuni ovesta ulos sännätessäni.

  • Seisova kylpyamme. Alkuun vauva tuntui inhoavan kylpemistä, joten päädyimme ottamaan sen mukaan suihkuun – siitä se nautti alusta asti ja koko toimituskin oli paljon nopeampi kuin kylvettäminen. Aivan pienen vauvan kanssa kylvetys on mielestäni epäergonomista oli ammeessa sitten jalat tai ei ja olemmekin palanneet kylpyhommiin nyt vasta, kun vauva siitä selvästi nauttii ja osoittaa jonkinlaista jäntevyyttä kylpytuessa ollessaan. Kaikkein mukavimmin tämäkin tapahtuu nykyisin kylpyhuoneen lattialla ammeen vieressä istuen (ja kastuen).

  • Imetystuoli. En tiedä miksi ajattelin, että vauvan nukkuessa meidän huoneessamme lähtisin imetyshommiin viereiseen huoneeseen (vauvan tulevaan omaan huoneeseen) keskellä yötä. Pesänrakennusviettiä (lue: maanista Ikea-shoppailua) on jälleen kerran kuitenkin syyttäminen, kun sellaisen kuitenkin hankimme. Tuoli itsessään oli äärimmäisen mukava (Ikea Strandmon), mutta ei sille vain ollut käyttöä. Ensimmäisinä öinä kirmaisin hormonihuuruissani sohvalle imettämään ja tv-sarjoja katselemaan. Hyvin pian aloin kuitenkin laiskistua ja jäin sänkyyn imettämään, edelleen kuitenkin täysin hereillä tv:tä katsellen. Muutaman viikon kuluttua tuijotinkin enää lamaantuneena seinää ja odotin ajan kulumista. Päivisinkin imetys tapahtui missä milloinkin, muttei koskaan tuossa tuolissa. Sentään jotain käyttöä tuolille saimme, kun hiljattain siirsimme sen olohuoneeseen ja siitä tuli ihan vain nojatuoli.

Loppuun vielä rautalangasta vääntäen, koska olisin itse mieluusti ottanut tällaisen listan vastaan. Jos nyt siis odottaisin uutta vaavia saapuvaksi (mitä toivottavasti en vielä tee), löytyisi valmiina seuraavat (vaatteet koossa 50-56):

  • 10 kpl kietaisubodyja
  • 5 pehmeät trikoohousut
  • 10 paria sukkia
  • 3-5 paria sisätumppuja
  • Pipo, villasukat, villatumput
  • 3 yöhaalaria
  • 10 harsoa
  • (Swaddle up-unipussi)
  • Lämpöpussi vaunuihin
  • Nukkumapaikka vauvalle (patja, hengittävä kosteussuoja jos lainkaan, vauvalakana, vauvapeitto)
  • Viltti/trikoopeitto
  • Vaippoja
  • Talkkia
  • Sinkkivoidetta
  • Hoitoalusta
  • Pyyhe vauvalle (äitiyspakkaus)
  • Baby-Vac
  • Physiomer Baby Mist
  • Varalle muutama purkki korviketta ja tuttipullo
  • Tutteja (suositellaan käytettäväksi parin viikon ikäisestä, jottei mahdollisen imetyksen suhteen imuote kärsi)

Näillä pärjää mielestäni jo pitkälle ja kaiken muun ehtii hankkia myöhemminkin.

2 vastausta artikkeliin “Hankinnat vauvalle – pitkä oppimäärä”

  1. Pieni oma kommentti nenän puhdistajista. Meidän pikku neiti sairasti vajaa 2 kk ikäisenä 2 flunssaa peräjälkeen, eli oltiin yhteensä 3 vk kipeinä (aika ennen koronaa). Tuolloin jouduin joka yö imemään nenää joka imetyksen/heräämisen yhteydessä. Me hankimme korvalääkäriystävämme suosituksesta nenä-fridan ja tätä voin kyllä ylistää. Helppo käyttää ja nopea homma yön pimeinä tunteina. Tuosta baby-vacista ei kokemusta, mutta olisi ollut aika homma käynnistää imuri joka kerta tuolloin yöllä…
    T: Petra

    Liked by 1 henkilö

    1. Toi on kyllä totta! Nyt jo kamala säätö kaivella imuria johtoineen ja säikäyttää joka kerta kolme kissaa, saati sitten jos sitä tarvitsisi tehdä yötä myöten ja useasti. Täytyypä pitää tämäkin mielessä, jos joskus tulee vastaava tilanne eteen 👍🏻

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s