Taasko pitää lounasta kokata – muutama lounasvinkki.

Eilen oli jatkuva nälkä, ja jääkaapilla tuli ravattua useampaan otteeseen. Siinä iltaruokaa suunnitellessani sitten aloin listata päässäni, että mitäs sitä olikaan tullut päivän mittaan syötyä: maitorahka, 2 kauraleipää päällisillä, lihapasteija, puolikas voisilmäpulla, Elovena-välipalajuoma ja kaksi Weetabixia (kyllä, näitä oli pakko ostaa, kun yhtäkkinen himo iski!). Ja sitten iltaruuaksi upposikin kaksi hodaria, lohkoperunoita ja salaattia, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Omat ateriavälit venyvät nykyisellään välillä pitkiksikin, kun ne tulisi osata ajoittaa vauvan ruokailujen, unien ja kaikenlaisen muun niskavuorelaisen toiminnan lomaan. Iltaruuan syömme melko myöhään, vasta siinä kahdeksan maissa, joten kunnon lounas on melkeinpä elinehto, ellei sitten halua napostella kaikenlaista ravintoköyhää nälänsiirtäjää joka välissä.

Vaikka ruuan laitosta pidänkin, en kuitenkaan voi sietää väkipakolla kokkaamista, etenkään silloin jos on jo valmiiksi nälkä. Päivisin on kyllä muutakin tekemistä kuin seistä lieden ääressä. En myöskään jaksa syödä samaa ruokaa kovin montaa päivää putkeen, ainakaan niin että söisin sitä sekä lounaalla että päivällisellä. Siispä lounaan tulee valmistua helposti ja nopeasti, olla riittävän täyttävä ja sisältää tarpeeksi variaatiomahdollisuuksia – ja olla tietysti hyvää. Äitiyslomalla ollessani olen paininut tämän asian kanssa alusta saakka, ja nyt lisähaastetta tuo korona – aikaisemmin kun oli helppo lähteä lounastreffeille paistinpannua pakoon. Enkä varmasti ole ainoa, etenkin nyt kun etätyöskentelystä on tullut arkea osalle ihmisistä.

Tässäpä muutama minun suosikkilounaani, olkaapa hyvät:

Paistetut perunat. Olen tosiaan iso perunafani, ja lohkopottujen ohella paistetut perunat ovat ikiaikaisia lemppareitani. Yleensä keittelen valmiiksi pilkotut perunat edellisiltana valmiiksi (on ihan suositeltavaakin paistaa ne kylminä, eivät muussaannu) ja pilkon kasvikset omaan rasiaansa, jotta voin nälkäkiukun kiristämänä vain sutaista kaiken pannulle ja odotella valmistumista.

Toimii myös loistavana jääkaapintyhjennysruokana, tästä kai pyttipannukin on alkunsa saanut. Sipulia, paprikaa, tomaattia, yrttejä ja niitä perunoita.

Pelkällä perunalla kun nyt ei kovin pitkälle pötki, niin on ihan suositeltavaa lisätä jotakin proteiinia oheen. Tässä on kaverina kanaa, mutta myös munakokkeli on äärimmäisen sopiva yhdistää paistinpottuihin. Rakastuin paistetun perunan, paprikan, sipulin ja munakokkelin yhdistelmään tamperelaisen Café Pispalan brunssin ansiosta, toimii!

Paistettu riisi. Riisinkin voi (=kannattaa) tehdä edellispäivänä jääkaappiin odottelemaan, ja jos kasviksetkin ovat valmiiksi preparoituna niin aina parempi.

  • Paista öljyssä kasvikset (tomaatti, sipuli, paprika, suikaloitu kaali, suikaloitu porkkana). On muuten suolivaivaisen unelmakombo tämä – onneksi kotioloissa kaasunmuodostuksella ei ole niin väliä.
  • Lisää kylmä riisi ja 1 rkl voita pannulle.
  • 1-2 rkl soijakastiketta, 1 rkl kalakastiketta, 1 rkl riisiviinietikkaa, 1 tl sokeria, sekoittele, anna riisin ottaa hieman väriä.
  • Lopuksi siirtele riisit pannun sivuille, lisää 1 rkl voita keskelle, kaada kaksi rikottua kananmunaa ja sekoittele riisin sekaan kokkeliksi.
  • Purista päälle limen mehu ja nauti.

Uunimunakas. Jostain kumman syystä en oikein pidä munakkaista, mutta näin uunimuodossa ne ovat ihan ok. Tulee mieleen ihan lentokoneruoka, jota siis rakastan. Vielä kun jostain saisi sellaisia lentokoneruuan tarjoiluun käytettäviä pieniä foliovuokia niin lounashetki olisi täydellinen.

  • Jälleen kerran, valitse haluamasi kasvikset. Kaikki edellisissä ruuissa luetellut sopivat hyvin. Myös jauheliha sopii tähän, tai vaikkapa nakit.
  • Kahdelle hengelle riko 4 kananmunaa, sekoita joukkoon noin 1/2 dl maitoa, lisää kulhoon kasvikset/liha.
  • Mausta haluamallasi tavalla ja kaada voideltuun uunivuokaan.
  • Paista 200’C kunnes kypsää (riippuu vuuan koosta), anna vetäytyä hetken.

Uuninakkimunakas, myös munakkaita vihaava mieheni (vielä melkein 7 yhdessäolovuoden jälkeen löydämme näitä pieniä universumin viitteitä sielunkumppanuudestamme – molemmat vihaavat munakasta, mikä mahdollisuus tälle on!?) söi tätä hyvin mielellään ja voisin kuvitella että uppoaisi myös perheen pienimmille.

Tälle iso suositus! Inhoan maustepussukoiden kanssa räpeltämistä, ja tässä yhdistyvät kaikki lempimausteeni: tomaatti, mustapippuri, paprika, valkosipuli, oregano, timjami ja karhunlaukka.

No ne salaatit. En kovinkaan paljoa pidä salaateista, joku niissä vaan tökkii, eikä vähiten se, että ne eivät tunnu pitävän nälkää, vaikka ne koostaisi miten. Pidän myös ruuastani lämpimänä ja minua ärsyttää kalastella haarukkaani alta luiskahtavia salaatinlehtiä ja tomaatinpaloja, jotka ruikkivat kaiken tomaattimehun suoraan silmiini. Yllättäen salaatti epäonnistui jopa kuvata. No, olen nyt kuitenkin jokusen salaatin taipunut syömään, ja leipäjuusto-minilihapullasalaatti on ihan jees. Citymarketeissa myydään valmistiskeissä yleensä näitä cocktail-pyöryköitä (ainakin Tampereella Turtolassa) ja taitaapi niitä jossain muodossa eineshyllylläkin olla. Tämä on hyvä salaatti.

Apetinan fetakuutiot öljyssä ovat myös kohtuullisen hyviä ja ennenkaikkea helppoja kipata vaikka edellispäivän lisukesalaatin päälle. Etenkin se, missä on oliiveja ja kokonaisia valkosipulinkynsiä – kukapa tätäkään ruudun välityksellä haistaa!

Nyt kun grillikausi on korkattu, olen kehittänyt ihmeellisen himon hodareihin. Tämä kyseinen herkkupala on siltä eiliseltä surullisen suurelta päivälliseltä (huom. kuvasin vain toisen, ettei suursyömäriyteni paljastuisi), mutta mikseipä tämä menisi lounaastakin.

Normaalisti, siis silloin kun olen käynyt vielä töissä, ei eineksiä ole tullut ostettua juuri lainkaan, enkä myöskään kovinkaan paljoa yleensä syö lihajalosteita, kuten nakkeja tai lihapullia. Nyt on vain ollut pakko laskea hieman rimaa ja mennä sieltä aidan matalemmasta päädystä. Jonkin verran tulee myös syötyä mm. kasvispyöryköitä, pinaattilettuja ja vastaavia, ihan vain koska aina ei jaksa nähdä sitä vähäisintäkään vaivaa. Kasviksia on kuitenkin tullut lisättyä ruokavalioon reippaasti, joten ehkä se osittain kompensoi näiden kammottavien einesten kulutusta.

Pistäkäähän ihmeessä omatkin lounasvinkkinne jakoon – mitä teillä syödään kotona lounaaksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s