Ihana täytekakku – amatöörileipurin vertaisvinkit

Olen aina pitänyt täytekakuista, mutta pitänyt niiden tekemistä erittäin kaukana omasta osaamisalueestani. Esikoiseni nimiäisiin noin puolitoista vuotta sitten oli kuitenkin täytekakku saatava, ja silloin päätin tarttua härkää sarvista. Eihän se nyt voi olla mitään rakettitiedettä, vai voiko? No ei voi. Minä en ole mikään polvenkorkuisesta saakka leiponut hiivapeukalo, vaan oikeastaan vasta kuluneen parin vuoden aikana olen alkanut harrastaa leipomista ja makeita herkkuja hieman enemmän. Jos siis minäkin onnistuin, niin varmasti onnistut sinäkin.

Nämä ohjeet on koottu useammasta eri lähteestä ja näiden avulla sanoisin täytekakun tekemisen olevan melko pomminvarma suoritus.

KOKO

Kakun koko on arvioitavissa helposti seuraavasti (ohje: kinuskikissa.fi), senttimetrit ovat siis pohjan / kakkuvuuan halkaisijoita. Itse tykkään tehdä yleensä korkeampia kakkuja, ja olen tehnyt niin, että esimerkiksi 15cm vuokaan teen 3 kananmunan pohjan jne.

  • 2 munaa = 6-8 hlö = 15 cm
  • 3 munaa = 9-11 hlö = 18-20 cm
  • 4 munaa = 12-15 hlö = 22-24 cm
  • 5 munaa = 15-18 hlö = 24 cm
  • 6 munaa = 18-20 hlö = 26 cm
  • 7 -8 munaa = 21 – 24 hlö = 26-28 cm

POHJA

Pohjan suhteen noudatan ns. 0.7-ohjetta, joka kuuluu seuraavasti:

  • kananmunien määrä = kakun koko, punnitse rikotut kananmunat keittiövaa’alla
  • sokeria 70% kananmunien painosta
  • jauhoja 70% kananmunien painosta (parhaan tuloksen saa, jos jauhot jatkaa vielä niin, että käyttää 30% peruna- ja 70% vehnäjauhoja, gluteenittoman pohjan voi tehdä pelkillä perunajauhoilla)
  • ESIM. 3 kananmunaa painavat noin 175g, sokerin ja jauhojen määräksi tulee siis 0.7 x 175g = 122,5g ja jauhot jakaantuvat vielä siten, että vehnäjauhoja tulee 0.7 x 122.5g = n.86g ja perunajauhoja loput tästä eli n. 36g.
  • 1 tl leivinjauhetta
  • voitele ja korppujauhota vuoka (tai käytä vuokasprayta, jonka kanssa en ole jauhoja käyttänyt, jauhottaa voi myös perunajauhoilla)
  • PME-vuuat (myydään ainakin kaikissa leivontakaupoissa, mutta käsittääkseni myös ihan Citymarketeissa) ovat kakkujen tekemiseen parhaita (HUOM! Älä pese tiskikoneessa, vuuan pinta menee pilalle), mutta tavan irtopohjavuoka toimii myös.
  • vaahdota munat ja sokeri noin 15min ajan vaahdoksi, sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi muna-sokerivaahtoon (välttääksesi klimppejä) ja kääntele jauhot esim. nuolijalla kevyesti vaahdon sekaan (älä vaivaa tai käytä kovin voimakkaita otteita, tämä aiheuttaa vaahdon lässähtämisen ja kuohkeuden menettämisen)
  • paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 35 – 40 minuuttia, tarkasta kakun kypsyys tikulla (taikinaa ei pitäisi kypsään pohjaan jäädä)
  • anna jäähtyä ja kumoa jäähtyneenä, säilytä jääkaapissa täyttämiseen asti (voi myös hyvin pakastaa)

TÄYTTEET

Moussetäytteet lienevät kaikkein helpoimpia ja variaatiomahdollisuuksia on runsaasti. Yhteensopivia yhdistelmiä on lukuisia, ja perussääntönä voi noudattaa sitä, että makupareista toinen on selkeästi makeampi ja toinen vähemmän makea / hapan. Itse käytän usein valkosuklaamoussea toisena ja marjamoussea toisena, myös sitruuna sopii valkosuklaan kanssa ja näitähän on niin paljon kuin mielikuvitus vain antaa myöden. Suklaakakut teen yleensä erikseen suklaakakkupohjaan, mutta tavan maitosuklaastakin voi tietenkin moussen tehdä. Yhdistelmiä on siis lukuisia: mustikka-vanilja, vadelma-valkosuklaa, mansikka-vanilja, valkosuklaa-sitruuna, passionhedelmä-vanilja, mango-valkosuklaa ja niin edelleen.

Kuten sanoin, teen itse yleensä korkeita kakkuja, joissa on kolme täyteväliä. Koska sokerikakkupohja on itsessään melko makea, käytän yleensä vähemmän makeaa täytettä kahteen väliin ja makeampaa täytettä yhteen väliin. Esimerkiksi valkosuklaa-sitruunaa tuli esimerkkikakkuuni yksi täyteväli ja vadelmamoussea kaksi täyteväliä.

Seuraavat mousseohjeet ovat adabakes-instagramin (instagram.com/ada.bakes) kohokohdista ja näitä olen käyttänyt kerta toisensa jälkeen hyvin lopputuloksin:

Valkosuklaamousse

  • 2.5dl kermaa vaahdotettuna
  • kääntele sekaan 200g vaniljatuorejuustoa (tai tavallista + vajaa tl vaniljasokeria)
  • sulata mikrossa tai vesihauteessa 1 – 1.5 levyä Pandan maitosuklaata
  • siivilöi sekaan 2 rkl vaniljakreemijauhetta

Marjamousse

  • 2.5dl kermaa vaahdotettuna
  • 200g vaniljatuorejuustoa
  • 200g marjoja (tai mitä tahansa, passionhedelmää, mangososetta jne)
  • 2.5rkl vaniljakreemijauhetta

Mikäli haluaa oikein korkeat täytevälit, voi tehdä myös tupla-annoksen jompaa kumpaa moussea, mutta esim. tällä reseptillä tein sekä vadelma- että valkosuklaamoussea esimerkkikakkuuni vain yhdet satsit, ja kolmen täytevälin kakulle tuli korkeutta noin 9cm. Hommaa nopeuttaakseni vatkaan ensin kaikki kermat ja lisään kaikki tuorejuustot ja sitten vasta jaan eri kulhoihin haluamallani tavalla (2/3 vadelmaa ja 1/3 valkosuklaata varten nyt esimerkkinä).

Vaniljakreemijauhe toimii tässä siis moussen jämäköittäjänä ja on vastine liivatteelle, mielestäni tulee mukavampi koostumus ja on yksinkertaisempaa käyttää.

Olen tykästynyt käyttämään pelkästään Pandan suklaita leivonnassa, koska ne toimivat vallan hyvin, jotkin leivontasuklaat saattavat toimia hieman eri tavalla, mutta kokeilemalla oppii ja harva suklaa nyt varmastikaan kakkua varsinaisesti pilaa.

KOKOAMINEN

Itse tykkään tehdä kakun kolmen päivän kuluessa, joista ensimmäisenä paistan pohjan, toisena täytän ja kolmantena kuorrutan ja koristelen (ja tarjoilen).

Kakkupohjan voi tosiaan tehdä myös pakkaseen valmiiksi, ja säilyvät siellä jopa 4kk (anninuunissa.fi). Kakkupohjan leikkaaminen on itse asiassa kohmeisena helpompaa, ja sen voi laittaa hetkeksi pakkaseen ennen leikkaamista joka tapauksessa. Kolmen täytevälin kakkupohja leikataan siis neljään osaan, terävällä veitsellä vaakatasossa. Ja huom, ei ole maailmanloppu, jos kakkupohja murenee hieman tai menee rikki, pohjan voi kasata täytteen päälle vaikka paloista ilman, että kukaan huomaa sitä syödessä!

Kakun kokoaminen on helpointa toteuttaa suoraan pahvisen kakkulautasen päälle, siis sen, josta kakku tarjoillaankin. Siistin lopputuloksen saamiseksi reunakalvot ovat aivan ehdottomia (saa leipomiseen erikoistuneista liikkeistä, kuten Confetti, josta näitä voi myös tilata kotiin).

Reunakalvot
Olen aika suurpiirteinen kokoaja, mutta reuna on tasainen. Moussevälien epätasaisuutta nyt ei sinänsä edes huomaa syödessä.
  • Kakku kannattaa koota siinä järjestyksessä, kuin se kumoamisen jälkeen on (epätasaisin pinta pohjaksi)
  • Aseta pohjakiekko tarjoilualustalle ja laita reunakalvo sen ympärille, kiinnitä reunakalvo jämäkäksi kalvon ulkopuolelta esim. teipillä.
  • Kostutukseen käytän itse maitoa, jonka seassa on 1tl vaniljasokeria, mutta mikä tahansa neste sopii. Noin 2dl lasi maitoa riittää esimerkkikakkuni kostutukseen, eli noin 0.5dl per kiekko (voi myös hieman vähentää alemmista kerroksista, koska niiden päälle tulee enemmän painoa, mutta toimii ihan tasan jaettunakin kyllä). Tykkään kostuttaa kakkupohjan runsaasti, koska mikään ei ole kamalampaa, kuin kuiva kakku. Muista kostuttaa aivan reunoja myöten.
  • Kostutuksen jälkeen levitä ensimmäinen moussekerros ja tasoita esim. lusikalla
  • Jatka näin kunnes olet asettanut päällimmäisen pohjakiekon ja kostuta vielä sekin
  • Laita kakku tekeytymään jääkaappiin, peitä kelmulla

KUORRUTUS

Kuorruttamiseen on runsaasti erilaisia tapoja aina tavan kermakuorrutteesta aina marenkivoikreemiin saakka, myös nakukakut eli naked caket ovat olleet viime aikoina muodissa, niihin ei tule kuorrutusta lainkaan. Kermakuorrutettu kakku lässähtää näistä kenties helpoiten ja kannattaa myös täyttää vasta juuri ennen tarjoilua. Voikreemistä tehty kakku sen sijaan säilyy hyvinkin koristeltuna jääkaapissa 1-2 päivää ja marenkivoikreemin avulla saat kaikkein tasaisimman lopputuloksen kakkuraappaa käyttäen.

Ensimmäisen kerroksen jälkeen
Toisen kerroksen jälkeen

Itse tykkään kenties eniten tuorejuusto-voikreemistä, jolloin kuorrute on pysyvä ja sen voi tehdä hyvin edellisenä päivänä, mutta tuorejuusto keventää lopputulosta hieman.

  • 150g huoneenlämpöistä (suolatonta) voita
  • 5dl tomusokeria
  • 200g tuorejuustoa ja 1tl vaniljasokeria

-> vaahdotetaan voi ja 2.5dl sokeria, jonka jälkeen sekaan tuorejuusto, ja puoliteholla vatkaten lisätään loput sokerit, vatkataan kunnes kreemi kiiltää

Tavallinen voikreemi siis ilman tuorejuustoa:

  • 250g (suolatonta) voita
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 8 dl tomusokeria
  • 2 rkl vettä

-> notkistetaan pehmennyt voi vatkaimella ja lisätään vaniljasokeri, lisätään tomusokeria 0.5dl kerrallaan, lisätään lopuksi vesi ja vatkataan vielä hetki

Voi tekee sen, että kuorrute jää väkisinkin hieman kellertäväksi, joten keltaisuutta kannattaa (niin halutessaan) taittaa valkoisella pastavärillä tai 1-2 tipalla violettia pastaväriä (varovasti hammastikun kärjellinen kerrallaan, vetää todella nopeasti siniseksi). Pastavärit ovat parhaita siksi, etteivät ne vaikuta kreemin koostumukseen, nestemäiset elintarvikevärit saattavat ainakin isommissa määrin löystyttää alkuperäistä koostumusta. Tässä kohtaa voit värjätä kreemin siis muutenkin, jos et valkoista halua ja edelleen suosittelen pastavärejä siihen.

Ota kuorrutusta vaille valmis oleva kakku vasta nyt jääkaapista ja poista reunakalvo varovasti. Levitä ensin kakun päälle murujenpitokerros, eli ohut kerros tekemääsi kuorrutetta ja laita se sitten takaisin jääkaappiin vielä puoleksi tunniksi (myös pakastin käy lyhyemmäksi aikaa, jos on kiire). Tämän jälkeen varsinainen kuorrutus, jonka apuna kannattaa käyttää palettiveistä (löytynee isommista marketeista, mutta ainakin tuolta Confetista). Ammattimaisimmat leipurit käyttävät lisäksi pyörivää kakkutarjotinta ja raappaa reunojen tasoittamiseen, mutta palettiveitsellä pääsee kyllä hyvin alkuun. Kuorruttaminen kannattaa aloittaa kakun päältä, vetää kuorrutetta hieman yli reunojen ja tasoittaa sitten reunat kakkua samalla pyörittämällä. Palettiveistä kannattaa puhdistaa vähän väliä, ja jos kuorrute on kovin paksua, voi kuumalla vedellä huuhtelu helpottaa kuorrutteen tasoittamista. Itse yleensä laitan tässä kohtaa vielä kertaalleen kuorrutetun kakun jääkaappiin ja tasoittelen viimeisen kerran ohuelti ennen koristelua. Kuorruttamista on vaikea selittää, suosittelen katsomaan pari videota youtubesta aiheeseen liittyen!

LOPUKSI:

  • parhaan lopputuloksen saat, kun käytät suunnilleen samanlämpöisiä aineksia (kananmunat, voit, tuorejuustot ym kannattaa ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön)
  • kinuskikissa ja anninuunissa ovat kullanarvoisia sivustoja, hait sitten mitä tahansa leipomiseen liittyvää tietoa, myös adabakes-tilin kohokohdissa on runsaasti videoin varusteltua perustietoa leipomisesta ja kakuista, ehdoton lempitilini, kun haluaa simppelit ja varmat ohjeet!
  • jos kuorrutus menee hieman mönkään, voit aina peittää huonot kohdat koristeilla
  • kokeile rohkeasti ja kutsu ystäviä kakkukahville, opit nopeasti mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, ja harvoin kakku menee oikeasti niin pilalle, etteikö sitä voisi ainakin itsekseen herkutella!

Helppo kesäjälkkäri x 3

Syksyisin on ihana tunnelmoida lieden ääressä punaviinilasillisen kera ruokia antaumuksella haudutellen ja yksityiskohtia hioen. Kesällä sen sijaan meistä jokainen keksii varmasti mielekkäämpääkin tekemistä, kuin hillua tunti tolkulla köökissä. Makeaa on toki silti saatava tasaisin väliajoin, eihän kesä tähän faktaan poikkeusta tee, kenties jopa päinvastoin!

Rakastan marjojen, marengin ja kerman yhdistelmää niin paljon, että voisin syödä näitä kolmea (yhdessä ja erikseen) vaikka läpi kesän! Kaikkein parasta tässä yhdistelmässä on se, että ainekset löytyvät hyvin pitkälti keittiön kaapeista, eikä aikaakaan kulu juuri lainkaan. Ainakaan, jos et päätä vatkata marenkia käsin, kuten eräs ystäväni taannoin teki ja sadatteli myöhemmin jälkiruuan eteen näkemäänsä vaivaa.

Mutta tässäpä tulee, kolme marenkista unelmaa helppousjärjestyksessä:

Kermavaahtoa, marjoja ja marenkia.

Tästä jälkiruuasta ei ole edes kuvaa, en ehtinyt napata ennen kuin se katosi jälkiruokakulhoista parempiin suihin. Tämän helpommaksi ei oikein voi mennä:

  • Valmista marenki Turkulaisen kesärullan ohjeella (kts seuraava kohta).
  • Vispaa kerma.
  • Lisää marjat ja murustele marenki sekaan. VALMIS!

Turkulainen kesärulla

Marenki:

  • 4 valkuaista
  • 2-2,5 dl sokeria
  • 2 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
  • 1 tl valkoviinietikkaa

Täyte:

  • 250 g marcarponejuustoa
  • 2 dl kermaa
  • sokeria
  • vaniljasokeria
  • tuoreita mansikoita paloiteltuna

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri erissä sekaan. Lirauta joukkoon etikka ja tärkkelys. Levitä massa ohueksi levyksi uunipellille (VINKKI: öljyä leivinpaperi kevyesti). Paista levyä 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, mutta tarkkaile loppuvaiheessa, ettei marenki pala. Anna kypsän tortun jäähtyä ihan pieni hetki ja irroita se sitten varovasti leivinpaperista.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sekaan mascarpone ja sokeria maun mukaan. Lisää joukkoon mansikanpalat. Levitä täyte marenkilevylle ja kääri torttu kasaan. Koristele taitojesi mukaan, nauti kuohuvan kera.

Ohje: http://ruokahommia.blogspot.com/2013/06/turkulainen-kesarulla.html

Sain reseptin aikanaan ystävältäni, ja tämä jos jokin on takuuvarma jälkkäri kesäpöytään, testattu useaan eri otteeseen. Itse olen jättänyt mascarponen kokonaan pois ja toimii erittäin hyvin niinkin!

Marenkitorttu

Pohja:

  • 3 kananmunaa
  • 1.5 dl sokeria
  • 1.5 dl vehnäjauhoja
  • 1.5 tl leivinjauhetta

Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa noin 15-20min (pohja on kypsä, kun grillitikkuun ei jää taikinaa). Tämä ohje on siis 1.5-kertainen, voit myös tehdä yksinkertaisena (2 munaa, 1dl sokeria, 1dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta) 2 pohjaa.

Kostutukseen n. 1 dl maitoa, jossa 1 tl vaniljasokeria.

Täyte + kuorrute:

  • 4dl vispikermaa
  • Marjoja
  • Italialaista marenkia (kuumenna 1dl vettä ja 2.5 dl sokeria kattilassa 120-asteiseksi, lisää ohuena nauhana 4 kovaksi vaahdoksi vatkatun valkuaisen sekaan kovalla teholla. Sekoita kevyemmällä teholla, kunnes marenki on huoneenlämpöistä. Värjää halutessasi esim. pienellä määrällä mustikkaa ja pursota.)

Marenki saa jähmettyä jääkaapissa sillä välin, kun leikkaat torttupohjan kahtia ja levität väliin kermaa. Kuorruta koottu kakku lopulla kermalla, pursota tyylivapaasti päälle kermakoristeita ja ripottele pensasmustikoita, lopuksi pursota marenki. Torttupohjia voi myös pakastaa tai ostaa valmiina, myös marenkeja löytyy kaupoista, jolloin aikaa ei kulu juuri lainkaan.

Siinäpä niitä, herkullista juhannusta! 🙂

Taasko pitää lounasta kokata – muutama lounasvinkki.

Eilen oli jatkuva nälkä, ja jääkaapilla tuli ravattua useampaan otteeseen. Siinä iltaruokaa suunnitellessani sitten aloin listata päässäni, että mitäs sitä olikaan tullut päivän mittaan syötyä: maitorahka, 2 kauraleipää päällisillä, lihapasteija, puolikas voisilmäpulla, Elovena-välipalajuoma ja kaksi Weetabixia (kyllä, näitä oli pakko ostaa, kun yhtäkkinen himo iski!). Ja sitten iltaruuaksi upposikin kaksi hodaria, lohkoperunoita ja salaattia, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Omat ateriavälit venyvät nykyisellään välillä pitkiksikin, kun ne tulisi osata ajoittaa vauvan ruokailujen, unien ja kaikenlaisen muun niskavuorelaisen toiminnan lomaan. Iltaruuan syömme melko myöhään, vasta siinä kahdeksan maissa, joten kunnon lounas on melkeinpä elinehto, ellei sitten halua napostella kaikenlaista ravintoköyhää nälänsiirtäjää joka välissä.

Vaikka ruuan laitosta pidänkin, en kuitenkaan voi sietää väkipakolla kokkaamista, etenkään silloin jos on jo valmiiksi nälkä. Päivisin on kyllä muutakin tekemistä kuin seistä lieden ääressä. En myöskään jaksa syödä samaa ruokaa kovin montaa päivää putkeen, ainakaan niin että söisin sitä sekä lounaalla että päivällisellä. Siispä lounaan tulee valmistua helposti ja nopeasti, olla riittävän täyttävä ja sisältää tarpeeksi variaatiomahdollisuuksia – ja olla tietysti hyvää. Äitiyslomalla ollessani olen paininut tämän asian kanssa alusta saakka, ja nyt lisähaastetta tuo korona – aikaisemmin kun oli helppo lähteä lounastreffeille paistinpannua pakoon. Enkä varmasti ole ainoa, etenkin nyt kun etätyöskentelystä on tullut arkea osalle ihmisistä.

Tässäpä muutama minun suosikkilounaani, olkaapa hyvät:

Paistetut perunat. Olen tosiaan iso perunafani, ja lohkopottujen ohella paistetut perunat ovat ikiaikaisia lemppareitani. Yleensä keittelen valmiiksi pilkotut perunat edellisiltana valmiiksi (on ihan suositeltavaakin paistaa ne kylminä, eivät muussaannu) ja pilkon kasvikset omaan rasiaansa, jotta voin nälkäkiukun kiristämänä vain sutaista kaiken pannulle ja odotella valmistumista.

Toimii myös loistavana jääkaapintyhjennysruokana, tästä kai pyttipannukin on alkunsa saanut. Sipulia, paprikaa, tomaattia, yrttejä ja niitä perunoita.

Pelkällä perunalla kun nyt ei kovin pitkälle pötki, niin on ihan suositeltavaa lisätä jotakin proteiinia oheen. Tässä on kaverina kanaa, mutta myös munakokkeli on äärimmäisen sopiva yhdistää paistinpottuihin. Rakastuin paistetun perunan, paprikan, sipulin ja munakokkelin yhdistelmään tamperelaisen Café Pispalan brunssin ansiosta, toimii!

Paistettu riisi. Riisinkin voi (=kannattaa) tehdä edellispäivänä jääkaappiin odottelemaan, ja jos kasviksetkin ovat valmiiksi preparoituna niin aina parempi.

  • Paista öljyssä kasvikset (tomaatti, sipuli, paprika, suikaloitu kaali, suikaloitu porkkana). On muuten suolivaivaisen unelmakombo tämä – onneksi kotioloissa kaasunmuodostuksella ei ole niin väliä.
  • Lisää kylmä riisi ja 1 rkl voita pannulle.
  • 1-2 rkl soijakastiketta, 1 rkl kalakastiketta, 1 rkl riisiviinietikkaa, 1 tl sokeria, sekoittele, anna riisin ottaa hieman väriä.
  • Lopuksi siirtele riisit pannun sivuille, lisää 1 rkl voita keskelle, kaada kaksi rikottua kananmunaa ja sekoittele riisin sekaan kokkeliksi.
  • Purista päälle limen mehu ja nauti.

Uunimunakas. Jostain kumman syystä en oikein pidä munakkaista, mutta näin uunimuodossa ne ovat ihan ok. Tulee mieleen ihan lentokoneruoka, jota siis rakastan. Vielä kun jostain saisi sellaisia lentokoneruuan tarjoiluun käytettäviä pieniä foliovuokia niin lounashetki olisi täydellinen.

  • Jälleen kerran, valitse haluamasi kasvikset. Kaikki edellisissä ruuissa luetellut sopivat hyvin. Myös jauheliha sopii tähän, tai vaikkapa nakit.
  • Kahdelle hengelle riko 4 kananmunaa, sekoita joukkoon noin 1/2 dl maitoa, lisää kulhoon kasvikset/liha.
  • Mausta haluamallasi tavalla ja kaada voideltuun uunivuokaan.
  • Paista 200’C kunnes kypsää (riippuu vuuan koosta), anna vetäytyä hetken.

Uuninakkimunakas, myös munakkaita vihaava mieheni (vielä melkein 7 yhdessäolovuoden jälkeen löydämme näitä pieniä universumin viitteitä sielunkumppanuudestamme – molemmat vihaavat munakasta, mikä mahdollisuus tälle on!?) söi tätä hyvin mielellään ja voisin kuvitella että uppoaisi myös perheen pienimmille.

Tälle iso suositus! Inhoan maustepussukoiden kanssa räpeltämistä, ja tässä yhdistyvät kaikki lempimausteeni: tomaatti, mustapippuri, paprika, valkosipuli, oregano, timjami ja karhunlaukka.

No ne salaatit. En kovinkaan paljoa pidä salaateista, joku niissä vaan tökkii, eikä vähiten se, että ne eivät tunnu pitävän nälkää, vaikka ne koostaisi miten. Pidän myös ruuastani lämpimänä ja minua ärsyttää kalastella haarukkaani alta luiskahtavia salaatinlehtiä ja tomaatinpaloja, jotka ruikkivat kaiken tomaattimehun suoraan silmiini. Yllättäen salaatti epäonnistui jopa kuvata. No, olen nyt kuitenkin jokusen salaatin taipunut syömään, ja leipäjuusto-minilihapullasalaatti on ihan jees. Citymarketeissa myydään valmistiskeissä yleensä näitä cocktail-pyöryköitä (ainakin Tampereella Turtolassa) ja taitaapi niitä jossain muodossa eineshyllylläkin olla. Tämä on hyvä salaatti.

Apetinan fetakuutiot öljyssä ovat myös kohtuullisen hyviä ja ennenkaikkea helppoja kipata vaikka edellispäivän lisukesalaatin päälle. Etenkin se, missä on oliiveja ja kokonaisia valkosipulinkynsiä – kukapa tätäkään ruudun välityksellä haistaa!

Nyt kun grillikausi on korkattu, olen kehittänyt ihmeellisen himon hodareihin. Tämä kyseinen herkkupala on siltä eiliseltä surullisen suurelta päivälliseltä (huom. kuvasin vain toisen, ettei suursyömäriyteni paljastuisi), mutta mikseipä tämä menisi lounaastakin.

Normaalisti, siis silloin kun olen käynyt vielä töissä, ei eineksiä ole tullut ostettua juuri lainkaan, enkä myöskään kovinkaan paljoa yleensä syö lihajalosteita, kuten nakkeja tai lihapullia. Nyt on vain ollut pakko laskea hieman rimaa ja mennä sieltä aidan matalemmasta päädystä. Jonkin verran tulee myös syötyä mm. kasvispyöryköitä, pinaattilettuja ja vastaavia, ihan vain koska aina ei jaksa nähdä sitä vähäisintäkään vaivaa. Kasviksia on kuitenkin tullut lisättyä ruokavalioon reippaasti, joten ehkä se osittain kompensoi näiden kammottavien einesten kulutusta.

Pistäkäähän ihmeessä omatkin lounasvinkkinne jakoon – mitä teillä syödään kotona lounaaksi?