Ihana täytekakku – amatöörileipurin vertaisvinkit

Olen aina pitänyt täytekakuista, mutta pitänyt niiden tekemistä erittäin kaukana omasta osaamisalueestani. Esikoiseni nimiäisiin noin puolitoista vuotta sitten oli kuitenkin täytekakku saatava, ja silloin päätin tarttua härkää sarvista. Eihän se nyt voi olla mitään rakettitiedettä, vai voiko? No ei voi. Minä en ole mikään polvenkorkuisesta saakka leiponut hiivapeukalo, vaan oikeastaan vasta kuluneen parin vuoden aikana olen alkanut harrastaa leipomista ja makeita herkkuja hieman enemmän. Jos siis minäkin onnistuin, niin varmasti onnistut sinäkin.

Nämä ohjeet on koottu useammasta eri lähteestä ja näiden avulla sanoisin täytekakun tekemisen olevan melko pomminvarma suoritus.

KOKO

Kakun koko on arvioitavissa helposti seuraavasti (ohje: kinuskikissa.fi), senttimetrit ovat siis pohjan / kakkuvuuan halkaisijoita. Itse tykkään tehdä yleensä korkeampia kakkuja, ja olen tehnyt niin, että esimerkiksi 15cm vuokaan teen 3 kananmunan pohjan jne.

  • 2 munaa = 6-8 hlö = 15 cm
  • 3 munaa = 9-11 hlö = 18-20 cm
  • 4 munaa = 12-15 hlö = 22-24 cm
  • 5 munaa = 15-18 hlö = 24 cm
  • 6 munaa = 18-20 hlö = 26 cm
  • 7 -8 munaa = 21 – 24 hlö = 26-28 cm

POHJA

Pohjan suhteen noudatan ns. 0.7-ohjetta, joka kuuluu seuraavasti:

  • kananmunien määrä = kakun koko, punnitse rikotut kananmunat keittiövaa’alla
  • sokeria 70% kananmunien painosta
  • jauhoja 70% kananmunien painosta (parhaan tuloksen saa, jos jauhot jatkaa vielä niin, että käyttää 30% peruna- ja 70% vehnäjauhoja, gluteenittoman pohjan voi tehdä pelkillä perunajauhoilla)
  • ESIM. 3 kananmunaa painavat noin 175g, sokerin ja jauhojen määräksi tulee siis 0.7 x 175g = 122,5g ja jauhot jakaantuvat vielä siten, että vehnäjauhoja tulee 0.7 x 122.5g = n.86g ja perunajauhoja loput tästä eli n. 36g.
  • 1 tl leivinjauhetta
  • voitele ja korppujauhota vuoka (tai käytä vuokasprayta, jonka kanssa en ole jauhoja käyttänyt, jauhottaa voi myös perunajauhoilla)
  • PME-vuuat (myydään ainakin kaikissa leivontakaupoissa, mutta käsittääkseni myös ihan Citymarketeissa) ovat kakkujen tekemiseen parhaita (HUOM! Älä pese tiskikoneessa, vuuan pinta menee pilalle), mutta tavan irtopohjavuoka toimii myös.
  • vaahdota munat ja sokeri noin 15min ajan vaahdoksi, sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi muna-sokerivaahtoon (välttääksesi klimppejä) ja kääntele jauhot esim. nuolijalla kevyesti vaahdon sekaan (älä vaivaa tai käytä kovin voimakkaita otteita, tämä aiheuttaa vaahdon lässähtämisen ja kuohkeuden menettämisen)
  • paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 35 – 40 minuuttia, tarkasta kakun kypsyys tikulla (taikinaa ei pitäisi kypsään pohjaan jäädä)
  • anna jäähtyä ja kumoa jäähtyneenä, säilytä jääkaapissa täyttämiseen asti (voi myös hyvin pakastaa)

TÄYTTEET

Moussetäytteet lienevät kaikkein helpoimpia ja variaatiomahdollisuuksia on runsaasti. Yhteensopivia yhdistelmiä on lukuisia, ja perussääntönä voi noudattaa sitä, että makupareista toinen on selkeästi makeampi ja toinen vähemmän makea / hapan. Itse käytän usein valkosuklaamoussea toisena ja marjamoussea toisena, myös sitruuna sopii valkosuklaan kanssa ja näitähän on niin paljon kuin mielikuvitus vain antaa myöden. Suklaakakut teen yleensä erikseen suklaakakkupohjaan, mutta tavan maitosuklaastakin voi tietenkin moussen tehdä. Yhdistelmiä on siis lukuisia: mustikka-vanilja, vadelma-valkosuklaa, mansikka-vanilja, valkosuklaa-sitruuna, passionhedelmä-vanilja, mango-valkosuklaa ja niin edelleen.

Kuten sanoin, teen itse yleensä korkeita kakkuja, joissa on kolme täyteväliä. Koska sokerikakkupohja on itsessään melko makea, käytän yleensä vähemmän makeaa täytettä kahteen väliin ja makeampaa täytettä yhteen väliin. Esimerkiksi valkosuklaa-sitruunaa tuli esimerkkikakkuuni yksi täyteväli ja vadelmamoussea kaksi täyteväliä.

Seuraavat mousseohjeet ovat adabakes-instagramin (instagram.com/ada.bakes) kohokohdista ja näitä olen käyttänyt kerta toisensa jälkeen hyvin lopputuloksin:

Valkosuklaamousse

  • 2.5dl kermaa vaahdotettuna
  • kääntele sekaan 200g vaniljatuorejuustoa (tai tavallista + vajaa tl vaniljasokeria)
  • sulata mikrossa tai vesihauteessa 1 – 1.5 levyä Pandan maitosuklaata
  • siivilöi sekaan 2 rkl vaniljakreemijauhetta

Marjamousse

  • 2.5dl kermaa vaahdotettuna
  • 200g vaniljatuorejuustoa
  • 200g marjoja (tai mitä tahansa, passionhedelmää, mangososetta jne)
  • 2.5rkl vaniljakreemijauhetta

Mikäli haluaa oikein korkeat täytevälit, voi tehdä myös tupla-annoksen jompaa kumpaa moussea, mutta esim. tällä reseptillä tein sekä vadelma- että valkosuklaamoussea esimerkkikakkuuni vain yhdet satsit, ja kolmen täytevälin kakulle tuli korkeutta noin 9cm. Hommaa nopeuttaakseni vatkaan ensin kaikki kermat ja lisään kaikki tuorejuustot ja sitten vasta jaan eri kulhoihin haluamallani tavalla (2/3 vadelmaa ja 1/3 valkosuklaata varten nyt esimerkkinä).

Vaniljakreemijauhe toimii tässä siis moussen jämäköittäjänä ja on vastine liivatteelle, mielestäni tulee mukavampi koostumus ja on yksinkertaisempaa käyttää.

Olen tykästynyt käyttämään pelkästään Pandan suklaita leivonnassa, koska ne toimivat vallan hyvin, jotkin leivontasuklaat saattavat toimia hieman eri tavalla, mutta kokeilemalla oppii ja harva suklaa nyt varmastikaan kakkua varsinaisesti pilaa.

KOKOAMINEN

Itse tykkään tehdä kakun kolmen päivän kuluessa, joista ensimmäisenä paistan pohjan, toisena täytän ja kolmantena kuorrutan ja koristelen (ja tarjoilen).

Kakkupohjan voi tosiaan tehdä myös pakkaseen valmiiksi, ja säilyvät siellä jopa 4kk (anninuunissa.fi). Kakkupohjan leikkaaminen on itse asiassa kohmeisena helpompaa, ja sen voi laittaa hetkeksi pakkaseen ennen leikkaamista joka tapauksessa. Kolmen täytevälin kakkupohja leikataan siis neljään osaan, terävällä veitsellä vaakatasossa. Ja huom, ei ole maailmanloppu, jos kakkupohja murenee hieman tai menee rikki, pohjan voi kasata täytteen päälle vaikka paloista ilman, että kukaan huomaa sitä syödessä!

Kakun kokoaminen on helpointa toteuttaa suoraan pahvisen kakkulautasen päälle, siis sen, josta kakku tarjoillaankin. Siistin lopputuloksen saamiseksi reunakalvot ovat aivan ehdottomia (saa leipomiseen erikoistuneista liikkeistä, kuten Confetti, josta näitä voi myös tilata kotiin).

Reunakalvot
Olen aika suurpiirteinen kokoaja, mutta reuna on tasainen. Moussevälien epätasaisuutta nyt ei sinänsä edes huomaa syödessä.
  • Kakku kannattaa koota siinä järjestyksessä, kuin se kumoamisen jälkeen on (epätasaisin pinta pohjaksi)
  • Aseta pohjakiekko tarjoilualustalle ja laita reunakalvo sen ympärille, kiinnitä reunakalvo jämäkäksi kalvon ulkopuolelta esim. teipillä.
  • Kostutukseen käytän itse maitoa, jonka seassa on 1tl vaniljasokeria, mutta mikä tahansa neste sopii. Noin 2dl lasi maitoa riittää esimerkkikakkuni kostutukseen, eli noin 0.5dl per kiekko (voi myös hieman vähentää alemmista kerroksista, koska niiden päälle tulee enemmän painoa, mutta toimii ihan tasan jaettunakin kyllä). Tykkään kostuttaa kakkupohjan runsaasti, koska mikään ei ole kamalampaa, kuin kuiva kakku. Muista kostuttaa aivan reunoja myöten.
  • Kostutuksen jälkeen levitä ensimmäinen moussekerros ja tasoita esim. lusikalla
  • Jatka näin kunnes olet asettanut päällimmäisen pohjakiekon ja kostuta vielä sekin
  • Laita kakku tekeytymään jääkaappiin, peitä kelmulla

KUORRUTUS

Kuorruttamiseen on runsaasti erilaisia tapoja aina tavan kermakuorrutteesta aina marenkivoikreemiin saakka, myös nakukakut eli naked caket ovat olleet viime aikoina muodissa, niihin ei tule kuorrutusta lainkaan. Kermakuorrutettu kakku lässähtää näistä kenties helpoiten ja kannattaa myös täyttää vasta juuri ennen tarjoilua. Voikreemistä tehty kakku sen sijaan säilyy hyvinkin koristeltuna jääkaapissa 1-2 päivää ja marenkivoikreemin avulla saat kaikkein tasaisimman lopputuloksen kakkuraappaa käyttäen.

Ensimmäisen kerroksen jälkeen
Toisen kerroksen jälkeen

Itse tykkään kenties eniten tuorejuusto-voikreemistä, jolloin kuorrute on pysyvä ja sen voi tehdä hyvin edellisenä päivänä, mutta tuorejuusto keventää lopputulosta hieman.

  • 150g huoneenlämpöistä (suolatonta) voita
  • 5dl tomusokeria
  • 200g tuorejuustoa ja 1tl vaniljasokeria

-> vaahdotetaan voi ja 2.5dl sokeria, jonka jälkeen sekaan tuorejuusto, ja puoliteholla vatkaten lisätään loput sokerit, vatkataan kunnes kreemi kiiltää

Tavallinen voikreemi siis ilman tuorejuustoa:

  • 250g (suolatonta) voita
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 8 dl tomusokeria
  • 2 rkl vettä

-> notkistetaan pehmennyt voi vatkaimella ja lisätään vaniljasokeri, lisätään tomusokeria 0.5dl kerrallaan, lisätään lopuksi vesi ja vatkataan vielä hetki

Voi tekee sen, että kuorrute jää väkisinkin hieman kellertäväksi, joten keltaisuutta kannattaa (niin halutessaan) taittaa valkoisella pastavärillä tai 1-2 tipalla violettia pastaväriä (varovasti hammastikun kärjellinen kerrallaan, vetää todella nopeasti siniseksi). Pastavärit ovat parhaita siksi, etteivät ne vaikuta kreemin koostumukseen, nestemäiset elintarvikevärit saattavat ainakin isommissa määrin löystyttää alkuperäistä koostumusta. Tässä kohtaa voit värjätä kreemin siis muutenkin, jos et valkoista halua ja edelleen suosittelen pastavärejä siihen.

Ota kuorrutusta vaille valmis oleva kakku vasta nyt jääkaapista ja poista reunakalvo varovasti. Levitä ensin kakun päälle murujenpitokerros, eli ohut kerros tekemääsi kuorrutetta ja laita se sitten takaisin jääkaappiin vielä puoleksi tunniksi (myös pakastin käy lyhyemmäksi aikaa, jos on kiire). Tämän jälkeen varsinainen kuorrutus, jonka apuna kannattaa käyttää palettiveistä (löytynee isommista marketeista, mutta ainakin tuolta Confetista). Ammattimaisimmat leipurit käyttävät lisäksi pyörivää kakkutarjotinta ja raappaa reunojen tasoittamiseen, mutta palettiveitsellä pääsee kyllä hyvin alkuun. Kuorruttaminen kannattaa aloittaa kakun päältä, vetää kuorrutetta hieman yli reunojen ja tasoittaa sitten reunat kakkua samalla pyörittämällä. Palettiveistä kannattaa puhdistaa vähän väliä, ja jos kuorrute on kovin paksua, voi kuumalla vedellä huuhtelu helpottaa kuorrutteen tasoittamista. Itse yleensä laitan tässä kohtaa vielä kertaalleen kuorrutetun kakun jääkaappiin ja tasoittelen viimeisen kerran ohuelti ennen koristelua. Kuorruttamista on vaikea selittää, suosittelen katsomaan pari videota youtubesta aiheeseen liittyen!

LOPUKSI:

  • parhaan lopputuloksen saat, kun käytät suunnilleen samanlämpöisiä aineksia (kananmunat, voit, tuorejuustot ym kannattaa ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön)
  • kinuskikissa ja anninuunissa ovat kullanarvoisia sivustoja, hait sitten mitä tahansa leipomiseen liittyvää tietoa, myös adabakes-tilin kohokohdissa on runsaasti videoin varusteltua perustietoa leipomisesta ja kakuista, ehdoton lempitilini, kun haluaa simppelit ja varmat ohjeet!
  • jos kuorrutus menee hieman mönkään, voit aina peittää huonot kohdat koristeilla
  • kokeile rohkeasti ja kutsu ystäviä kakkukahville, opit nopeasti mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, ja harvoin kakku menee oikeasti niin pilalle, etteikö sitä voisi ainakin itsekseen herkutella!

Vauvan ja taaperon kanssa liikkeellä

Kiukkuinen taapero hakkaa ulko-ovea ”ULOS ULOS ULOOOS” samalla kun teet viimeisen tsekkauksen hoitolaukkuun: tutti on, tuttipullo on, kahden kokoisia vaippoja on ja on. Ulos astuttaessa kylmä tuuli iskee vasten naamaa – ai saakeli eihän tänään olekaan hellepäivä – äkkiä lisää vaatetta mukaan. Samassa taapero jo juoksee pihatiellä ihmetellen joka ikinen päivä näkemiään autoja. Kannat taaperon autoon ja tarkistat, että kaikki tuplarattaiden osaset ovat matkassa. Ai niin se vauva. Kaukalo autoon. Mies autoon. Jotain täytyi unohtua, mutta mikä hitto se oli? Ai niin, itse olet vielä yövaatteissa, joten ei kun ensimmäiset rievut puolipuhtaan pyykin kasasta päälle ja menoksi. Ja sitten palaat vielä ainakin kolme kertaa hakemaan jotain sisältä samalla, kun takapenkiltä viriävä valitusvirsi ja tuttinsa pudottaneen vauvan itku kiristävät ratin takana jalkaansa naputtavan miehen hermoja siihen malliin, että tiedät pian kuulevasi: ”Oliko niitä taaperon uusia lenkkareita aivan välttämätöntä lähteä katsomaan juuri tänään ja juuri koko revohkan voimin?”. Sitten voidaankin lähteä kiukkuisen stressaantuneissa tunnelmissa kohti keskustaa.

Me asutaan tosiaan noin viiden kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Sieltä missä kaikki kivoimmat puistot ja aktiviteetit noin ylipäätään ovat. Vaikka kotipihassa viihdytäänkin, tulee etenkin viikonloppuisin pakattua pesue autoon ja lähdettyä niin sanotusti kylille. Pitkään aikaan ei toki ole ovesta tullut noin vain lähdettyä, mutta nyt vauvan myötä tämä matriisi on harpannut aivan uudelle levelille, vaikka vauva nyt toistaiseksi kulkeekin melkoisen lunkisti matkassa nukkui tai ei. Liikkumisen sovittaminen ajallisesti tapahtuu pääasiassa 1v8kk taaperon päiväagendan mukaisesti: joko aamulla aamupalan ja lounaan välissä (noin 9-11, kun kaikki siirtymiset huomioidaan) tai iltapäivällä päiväunien (12-14) jälkeen. Iltaruoka syödään yleensä viiden maissa, eli iltapäivällä aikaa on hieman enemmän. Iltaruuan jälkeen pysytellään yleensä kotosalla, koska iltapala ja iltatoimet aloitellaan seitsemän pintaan viimeistään. Jotta kapeahkossa aikaikkunassa tapahtuva liikkuminen sujuisi mahdollisimman jouhevasti, on suotavaa, että myös vauva nauttisi ennen lähtöä noin kolmen tunnin välein ottamansa maitoloudauksen. Yleensä myös jompi kumpi, tai parhaassa tapauksessa molemmat, toimittavat suolensa juuri ennen lähtöä, eli vaippasouvi on syytä aloittaa hyvissä ajoin taaperon vastarinta huomioiden. Tulee muistaa myös se, että vastarinta saattaa jatkua aurinkorasvan levitykseen asti, eli oma pukeutuminen tulee suosiolla jätettyä viimeiseksi. Sitten enää lapsosille sopivat tekstiilit niskaan ja säävarauksella loput hoitolaukkuun. Ilmatieteenlaitos taitaa olla vierailluin sivusto puhelimeni selaimessa tällä hetkellä.

Ei täällä nyt aivan kellokortin kanssa kuitenkaan eletä, ja viikoittain tuleekin syötyä jokin ateria muualla kuin kotona, ja näin kesällä uskon niin tapahtuvan useamminkin. Silloin on kylläkin tärkeää olla koko reitti valmiiksi suunniteltuna ruokailupaikkaa myöden – nälän iskiessä ollaan jo tuntuvasti myöhässä, enkä nyt tarkoita itseäni. Välipala on helpointa antaa kahvilassa kuin kahvilassa, mutta nykyään lisääntyvästi nirsoilevan taaperon lämpimästä ruuasta ei tee mieli kauheasti maksaa (tässä yhtenä päivänä söi buffetpöydästä melkein pelkkää purkkiananasta kuuden euron hintaan). K-Marketien salaattibuffetista olenkin reissun päällä ollessa silloin tällöin napannut taaperolle oman rasiallisen niitä juttuja, mitä hän todennäköisimmin syö: kurkkua, tomaattia, makaronia, leipäjuustoa, lihapullia jne. Mahdollisimman siistiä syötävää siis kiitos, bolognesepilttien kanssa sottaaminen jätetään kotiin.

Jos kotiinlähtö tapahtuu ruokailun alla, on kuunneltava tuntosarvet erityisen herkälle viritettynä sitä, kuinka a) väsyneeltä ja b) nälkäiseltä nämä ennustamattomat veljekset vaikuttavat. Vaikka taapero painaisi puistossa kuin duracellpupu, tapahtuu käännös vastakkaiseen suuntaan yleensä nanosekunnissa, ja eiköhän silloin olla yleensä vasta suunnittelemassa kotiinlähtöä. Auton takapenkille kun ei kaukalon ja turvaistuimen väliin aikuista mahdu, on harvinaisen hermoja riipivää kuunnella molempien toisiaan komppaavaa huutoa koko ajomatkan ajan – yleensä kaikki liikennevalot muuttuvat myös juuri meidän kohdallamme punaisiksi. Voi muuten tuntua viisi kilometriä pitkältä matkalta.

Yleisesti ottaen näiden kanssa on kuitenkin mukavaa olla liikenteessä ja se itse tuplilla liikkuminen on jouhevaa. Olettaen tietysti, että kaikki liikkuvat osaset, kuten vaippa-ja nälkätilanne, väsymyksen ja kiukun aste sekä yleinen yllämme leijuva aura ovat kohdillaan. Taapero matkustaa päällimmäisenä ja selostaa tarkasti kaiken näkemänsä ja selvästi nauttii ihmisten ilmoilla olemisesta. Tunnin verran hän jaksaa helposti istuskella rattaissaan, kunhan ympäristö vaihtuu välillä, ja ohikulkijat saavat tällöin yleensä vastaansa iloisen tervehdyksen. Kahviloissa ja ravintoloissa hän viihtyy, kunhan on käsille jotain tekemistä ruuan tai pikkuautojen muodossa. Näin kesällä talvisen haalarisouvin puuttuessa ja taaperon sujuvasti kävellessä (=joka paikkaan juostessa) täytyy myöntää, että on se puistoilukin ihan kivaa. Parasta on tietysti nähdä kuinka innoissaan toinen on, vaikka se tarkoittaisi liukumäessä avustamista välilevyt hoosiannaa huutaen. Lasten välistä vuorovaikutusta ja oman lapsen persoonan kehittymistä on mielestäni huippua seurata sivusta, etenkin näissä puisto-olosuhteissa, kun päiväkotiinkaan ei kärpäseksi kattoon pääse. Vauva onneksi tuntuu myös viihtyvän liikkeessä ja nukahtaa liikkuviin vaunuihin nopeasti. Näin helteillä lähinnä stressaan minä siitä, onko vauvalla liikaa päällä, ja onko vaunukoppa mahdollisimman hyvin ilmastoitu ilman, että aurinko porottaisi tuuletusverkon läpi suoraan pienen päähän.

Muistan kuinka esikoisen kanssa se ensimmäistä kertaa liikkeelle lähteminen tuntui aivan järkyttävän pelottavalta. Ja totta kai, kyseessä oli paitsi tikittävän aikapommin kanssa liikkuminen, sekä ennen kaikkea se oma epävarmuus siellä pommiryhmän johdossa. Räjähdysvaarasta ei ole tokikaan vielä päästy yli eikä ympäri, vaan nyt näitä pommeja on vieläpä kaksi, mutta ehkä tässä on päästy tietynlaiseen aivan sama-mielentilaan sen suhteen, arvioiko joku minua ihmisenä, kun lapseni saa raivarit kesken kauppareissun. Toki vähän häpesin, kun viikonloppuna rantalokaatiomme valittuamme taapero puhkesi järven yli kantautuvaan raivoon ja heittäytyi selälleen nurmikolle – sori vaan kun tulimme pilaamaan seesteisen rantapäivänne. Onneksi ihmisillä on yleensä huumorintajua ja suurin osa hymyileekin hyväntahtoisesti, kun pistää itsekin tilanteen huumoriksi. Ele, jota saatoin aiemmin pitää jonkinlaisena irvailuna.

Viime sunnuntai vietettiin huushollin päiväunien jälkeen menossa aina iltatoimiin saakka ja olipahan ihana päivä! Tallipihan avajaisissa katseltiin heppaa, syötiin jätskiä ja pistäydyttiin pikaisesti leikkimässä puistossa. Sen jälkeen käveltiin Näsinkalliolle juoksentelemaan hieman lisää, ja auringon porottaessa edelleen lämpimänä päätimme pakata iltaruuan mukaan ja lähteä vielä uimarannalla käymään. Taapero paineli veteen muina miehinä ja vauvakin viihtyi varjossa – ainakin sylissä. Monta kiukkuitkua, sopivan vaipanvaihtopaikan etsimistä ja rattaiden kasaamista myöhemmin oli sellainen fiilis, että nämä päivät ovat juuri niitä, joita kesänä muistellaan. Ei sitä, että vauvan ensimmäinen maitosatsi (jonka lämmittämiseksi vielä etuilin kymmenen metriä pitkässä jonossa) valui pullosta vauvan rinnuksille, ja huomasin asian vasta lopuksi (vaihtovaatteiden merkitystä voi tuskin liikaa korostaa!). Ei sitä, että seuraavaa satsia varten etsittiin jo vartin päästä pää hiessä varjoisaa paikkaa isoveljen kirmatessa liian lujaa edellä. Eikä edes sitä, että vauva ei vieläkään ollut tyytyväinen, vaan kakkasi vaippansa täyteen paikassa, jossa ei ollut mitään muuta paikkaa vaihtaa vaippa, kuin keskellä vilkasta puistoa harso nurmikon päälle levitettynä. Tai oikeastaan, saatankin perua sanani heti kättelyssä, koska kyllä näitäkin hetkiä on syytä muistella – ne ovat juuri sitä elämää, jota olen aina toivonutkin eläväni, olkoonkin että tuskanhiki saattaa värittää kuvaa aina silloin tällöin hikikarpalon jos toisenkin verran.

Lopuksi vielä muistiinpano itselle aivan helvetin syvälle kalloon painettavaksi:

  • Älä kerro taaperolle puistosuunnitelmista tai ulosmenosta ylipäätään ennen kuin lähtö on mahdollista toteuttaa viiden minuutin sisällä (sain eräänä päivänä karvaasti tuta sen, etten tiennyt kuinka hyvä muisti Maralla on – käytin päiväunihoukuttimena puistolupausta ja sehän muisti. ”Puistoon” kuului nimittäin pinnasängystä päikkäreiden päätteeksi jo ennen kuin tällä oli silmät edes kunnolla auki.)
  • Jos vauvan syöttö osuu juuri lähdön alle, katso nyt ihmeessä että sekin on tehty ennen kuin närkästynyt isoveli saa slaagin.
  • Pakkaa se saamarin hoitokassi valmiiksi silloin kun rauha on vielä maassa.
  • Laita itsesi valmiiksi silloin kun olet pesueellesi mahdollisimman hyödytön, eli päiväuniaikaan, mikäli korkeammat voimat sallivat sellaisen autuuden tapahtua, että molemmat nukkuvat samaan aikaan.
  • Tarkista nyt vielä kerran, että siellä hoitokassin uumenissa tosiaan on niitä molempia vaippoja. Nimimerkillä meinasin joutua pukemaan kolmeviikkoiselle viikonloppuna vitoskoon Liberot, kun kakka yllätti kesken puistoilun. Onneksi siellä pohjalla oli vielä yksi pikkuruinen vaippa. Muista myös kurkata niihin vaippoihin jo ennen lähtöä, ettei tarvitse selvittää kakkakatastrofia heti ensimmäisenä ihmisten ilmoilla.
  • Tarkista se ulkolämpötila ja pakkaa silti vaihtoehtoja mukaan. Muista lotrata aurinkovoiteella silloin, kun taapero pysyy vielä kohtuullisen säyseästi paikoillaan.
  • Muista huumori. Suurin osa vastaantulevista haasteista on selätettävissä sen avulla.

Hankinnat toisen lapsen kohdalla

Laajan esikoisen kohdalla kirjoittamani postauksen vauvahankinnoista löydät täältä. Esikoisen ja kuopuksen välille tuli noin 1v 8 kk ikäeroa, joten melkoisen pienillä hankinnoilla on pärjätty, vaikka ne Lindexin vauvanvaaterekit niiiin houkuttelivatkin. Onnistuin kuitenkin pitämään pääni kylmänä ja kukkaronnyörit supussa, koska olin tietysti säästänyt kaikki vauva-ajan vaatteet ja tarvikkeet aina rintapumpuista ensisänkyyn, joten loppujen lopuksi toisen kohdalla ei olisi tarvinnut oikeastaan ostaa mitään. Raskauden loppuvaiheessa alkoi kuitenkin tuntua, että jotain pientä olisi kiva uudelle tulokkaallekin hankkia, ja siinä kohtaa kun pesänrakennusvietti alkoi lyödä kunnolla vettä myllyyn, klikkailinkin jo Jollyroomilla tavaraa ostoskoriin. Olihan tulevalle vauvalle nyt aivan ehdottomasti saatava esimerkiksi MOOSESKORI! 😀

Onneksi sain toppuuteltua tätä kevyttä hankintaintoani kuitenkin, ja lopullinen lista näyttää siis tältä:

  • No se mooseskori. Kyseessä siis kantokopan näköinen punottu kori (kuvassa), jossa vauva voi nukkua, ja jota voi siirtää huoneesta toiseen (ei kuitenkaan vauva kyydissä). Vaavisänkyä mietimme alkuun helpon siirreltävyytensä vuoksi, mutta joka paikkaan kiipeävä taapero sai miettimään asiaa uudelleen. Kantokoppa tai äitiyspakkauksen laatikkohan olisi ajanut ihan saman asian, mutta kun nyt päähäni sain tarpeen mooseskorista, oli se saatava – vaikken aiemmin edes tiennyt mikä se on, kiitos vaan Instagram! Otin korin reunapehmusteet vielä turvallisuuden vuoksi pois ja vauva nukkuu tässä ihan tyytyväisenä yleensä päiväuniansa niin olohuoneessa kuin terassin varjossakin.
  • Tuplarattaat. Asia joka ahdisti jo etukäteen, eikö tämä saakelin rattaidenmetsästys jo kertaalleen tehty!? Ei muuta kuin jälleen kerran sukellus Facebookin asiantuntijaryhmiin. Alkuun olin vakuuttunut, että haluaisin rattaat, jossa vauva ja taapero matkustaisivat vierekkäin, olkoonkin että olisivat hieman leveämmät. Joka paikassa hehkutettiin Bugaboo Donkey 3 Duo-rattaita, jotka kieltämättä hivelivät silmää ja onhan kyseiseltä merkiltä yleisesti laatua odotettavissakin. Ikävää vain, että kyseiset rattaat maksavat uutena reilut 1500 euroa ja käytettynäkin ihan riittävästi jäädäkseen meidän budjettimme ulkopuolelle. Toisena vaihtoehtona olivat Mountain Buggy Duetit, ja ne olisimme varmaan ostaneetkin, ellen olisi sattunut puhumaan vaunuasiasta työkaverini kanssa. Heillä oli nimittäin tarve yksilörattaille tuplien jäädessä tarpeettomiksi, joten vaihdoimme päikseen ja saimme Britaxin B-Readyt, jotka kaiketi ovat jo poistuneet markkinoilta. Vaihtokauppa oli sikäli aivan unelma, että ylipäätään Britaxit olivat tutut aiemmasta (esikoisella Smilet) ja kaiken lisäksi turvakaukalon (Britax i-size Baby Safe 2) saa näihinkin vain napsauttamalla – aivan ehdoton ominaisuus kauppareissuja ym ajatellen. Se, että vauva ja taapero matkustavatkin päällekkäin rinnakkaisten systeemien sijaan, ei oikeastaan edes ole sekään hassumpi ratkaisu. Etenkin, kun rattaat mahtuvat nyt helposti kulkemaan ovista. Säästimme siis ensinnäkin rahaa, ja toiseksi ja tärkeimmäksi vaivannäön uusien hankinnalta ja vanhojen myymiseltä.

Rattaiden tärkeimmät ominaisuudet meille:

  • Saa myös yksilörattaiksi/-vaunuiksi, koska enemmän sitä tulee nyt vauvan kanssa kuljettua kaksistaan esikoisen ollessa päivähoidossa
  • Turvakaukalo mahdollista kiinnittää suoraan runkoon
  • Menevät kasaan näppärästi, eikä tuplien kasaamiseen mene liikaa aikaa tai vaivaa (kasaaminen vaatii kaksi klikkausta tilaa lisäävistä adaptereista ja kaksi vaunukopasta ja ratasosasta – melko näppärää)
  • Kulkevat pienessä tilassa ja etupyörät kääntyvät, mutta ne saa tarvittaessa lukittua
  • Kulkevat kohtuullisen keveästi lähinnä asfaltilla ja hiekkatiellä, mihinkään isompaan lumisohjoon rattaiden ei meillä tarvitse taipua
  • Ainoa puuttuva asia ovat ilmakumirenkaat, joiden ansiosta tärähtely jäisi pienemmäksi, mutta kuten sanottua, meidän liikkumismaastoissamme tällä ei ole niin väliä. Enemmän vaunupohdintaa löytyy tosiaan tuolta aiemmasta postauksesta.
  • Baby’s Only – kevytlämpöpussi. Esikoinen syntyi syksyllä ja silloin kevääseen asti käytössä oli toppapussi niin kaukalossa kuin vaunuissakin. Kevätvauvaa ajatellen päädyin tilaamaan kyseisen kevytpussin ja oli kyllä hyvä hankinta! Pussi menee viisipistevöiseen turvakaukaloon ja vauvan saa nostettua pussissa pois sitä avaamatta. Menee myös ohuena patjana lattialla ja vaunuissa, jos makuupussityyppiselle ratkaisulle ei kelien puolesta ole tarvetta. Viileämmillä keleillä vauva on pussissa ihan sisävaatteilla ja tälle on varmasti käyttöä pitkälle syksyynkin, ennen kuin siirrytään toppapussiin. Tätä kyttäsin torissa ja vauvakirppiksillä aikani, mutta ovat ilmeisen haluttua tavaraa, joten uutena ostettiin.
  • Uusi itkuhälytin. Esikoinen ei oikein nukkunut vaunuissa ja myimme edellisen itkuhälyttimemme pois, tajutaksemme sitten kesällä, että sitä olisi voinut käyttää myös vauvan nukkuessa sisällä, kun itse istuskelimme kesäillassa terassilla. Onneksi appivanhemmat lahjoivat meitä nyt sitten uudella Philipsin hälyttimellä, jota ei varmasti myydä pois ennen kuin kaikki mahdolliset käyttötarkoitukset on koluttu läpi!
  • Uusi mobile. Hankintalistalla vielä, pelastaa aamun hammaspesu-vessa-kahvikuppi käteen-viuhahduksen!

Tämän lisäksi oikeastaan ainoastaan uusia tutteja, tuttipulloja, harsoja, harsotaitoksia, tops-puikkoja, baby oilia, sinkkivoidetta, bepanthenia ja talkkia. Näin vastasyntyneellä käytössä nyt ei tarvitse juurikaan tavaraa ollakaan, melko vähällä pärjää ja mielestäni aiemman postaukseni listaus pitää hyvin paikkansa edelleen. Näillä mennään siis siihen asti, kunnes se saamarin välikausivaaterumba alkaa tämänkin kohdalla 😀