KUKA TÄÄLLÄ KIRJOITTELEE?

Jenni 33, äiti, vaimo ja ehta Tampereen likka pohtii blogissaan elämää taapero- ja vauva-arjen keskellä. Ruuhkavuosiksikin näitä kai kutsutaan, joskin edessä on vielä vuosi kotiäitiyttä ennen terveyskeskuslääkärin työhön palaamista.

Blogi sai alkunsa pian kaksivuotiaan taaperon vauvavuoden aikana, ja on kulkenut matkassa töihinpaluun ja taaperoarjen yhteensovittamisen, sekä uuden raskauden ja nyt kolmekuisen vauvan syntymän aiheuttamissa myllerryksissä. Lapsiarjen ohessa rakastan valokuvaamista (järjestelmäkamerasta vielä haaveilen), hyvää ruokaa ja italialaista punaviiniä, sisustamista, kaikenlaisia kodin pikku projekteja ja leipomista. Näiden lisäksi ihmettelen blogissani elämää ja sen ilmiöitä niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa. Myös instagramin puolelle tulee aktiivisesti päiviteltyä tätä ihanaa arkista sekamelskaa kaikkine sävyineen ja uusimmat postaukset päivittyvät ensimmäisenä blogin Facebook-sivuille. Tervetuloa mukaan!

VIIMEKSI KIRJOITETTUA:

Aamukaaos

Vauva syö viimeisen yöateriansa kuuden maissa ja päättää sen jälkeen, että oma sänky on nyt todellakin nähty. Otan viereen ja tuuppaan tuttia suuhun – kerta toisensa jälkeen. Olen aika varma, että tämä vauva on ollut edellisessä elämässään jokin oliivinkivien sylkemisen maailmanmestari, sellaisella kaarella nimittäin se tutti lentää. Vilkuilen syrjäsilmällä kelloa ja rukoilen korkeammilta voimilta armahdusta … Jatka lukemista ”Aamukaaos”

Taaperon vaatetus syksyllä ja talvella (muistilista ja vinkkejä)

Siis nyt on elokuusta jäljellä kolmannes, ja meillä on kaikki hankinnat tulevan syksyn ja talven varalle tehty – what is this? Meillä taaperolle tulee ensi kuussa ikää kaksi vuotta ja, niistä jonkinlaisessa liikkuvassa olomuodossa kyseinen herra on viettänyt nyt kaksi välikautta ja yhden talven siinä välissä. Jokaisena niistä olen herännyt tähän hemmetin vaaterumbaan aivan liian … Jatka lukemista ”Taaperon vaatetus syksyllä ja talvella (muistilista ja vinkkejä)”

Kun vauva saapuu taloon – äidin tunnustuksia kolmiodraaman keskeltä

Seison makuuhuoneessa vauvan ylle kumartuneena ja lepertelen hänelle hiljaa. Niin hiljaa, ettei esikoinen kuule, tai ainakin niin luulen. Jään kuin jäänkin nimittäin rysän päältä kiinni, kun huomaan alle kaksivuotiaan taaperomme hiipineen oviaukkoon tuijottamaan tätä väärintekoa. ”Äiti kävi vaan laittamassa vauvalle tutin!” soperran hätäpäissäni ja luon vauvaan anteeksipyytelevän katseen salaa, kun esikoinen on jo käännähtänyt kannoillaan. … Jatka lukemista ”Kun vauva saapuu taloon – äidin tunnustuksia kolmiodraaman keskeltä”