Helppo kesäjälkkäri x 3

Syksyisin on ihana tunnelmoida lieden ääressä punaviinilasillisen kera ruokia antaumuksella haudutellen ja yksityiskohtia hioen. Kesällä sen sijaan meistä jokainen keksii varmasti mielekkäämpääkin tekemistä, kuin hillua tunti tolkulla köökissä. Makeaa on toki silti saatava tasaisin väliajoin, eihän kesä tähän faktaan poikkeusta tee, kenties jopa päinvastoin!

Rakastan marjojen, marengin ja kerman yhdistelmää niin paljon, että voisin syödä näitä kolmea (yhdessä ja erikseen) vaikka läpi kesän! Kaikkein parasta tässä yhdistelmässä on se, että ainekset löytyvät hyvin pitkälti keittiön kaapeista, eikä aikaakaan kulu juuri lainkaan. Ainakaan, jos et päätä vatkata marenkia käsin, kuten eräs ystäväni taannoin teki ja sadatteli myöhemmin jälkiruuan eteen näkemäänsä vaivaa.

Mutta tässäpä tulee, kolme marenkista unelmaa helppousjärjestyksessä:

Kermavaahtoa, marjoja ja marenkia.

Tästä jälkiruuasta ei ole edes kuvaa, en ehtinyt napata ennen kuin se katosi jälkiruokakulhoista parempiin suihin. Tämän helpommaksi ei oikein voi mennä:

  • Valmista marenki Turkulaisen kesärullan ohjeella (kts seuraava kohta).
  • Vispaa kerma.
  • Lisää marjat ja murustele marenki sekaan. VALMIS!

Turkulainen kesärulla

Marenki:

  • 4 valkuaista
  • 2-2,5 dl sokeria
  • 2 tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
  • 1 tl valkoviinietikkaa

Täyte:

  • 250 g marcarponejuustoa
  • 2 dl kermaa
  • sokeria
  • vaniljasokeria
  • tuoreita mansikoita paloiteltuna

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri erissä sekaan. Lirauta joukkoon etikka ja tärkkelys. Levitä massa ohueksi levyksi uunipellille (VINKKI: öljyä leivinpaperi kevyesti). Paista levyä 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, mutta tarkkaile loppuvaiheessa, ettei marenki pala. Anna kypsän tortun jäähtyä ihan pieni hetki ja irroita se sitten varovasti leivinpaperista.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sekaan mascarpone ja sokeria maun mukaan. Lisää joukkoon mansikanpalat. Levitä täyte marenkilevylle ja kääri torttu kasaan. Koristele taitojesi mukaan, nauti kuohuvan kera.

Ohje: http://ruokahommia.blogspot.com/2013/06/turkulainen-kesarulla.html

Sain reseptin aikanaan ystävältäni, ja tämä jos jokin on takuuvarma jälkkäri kesäpöytään, testattu useaan eri otteeseen. Itse olen jättänyt mascarponen kokonaan pois ja toimii erittäin hyvin niinkin!

Marenkitorttu

Pohja:

  • 3 kananmunaa
  • 1.5 dl sokeria
  • 1.5 dl vehnäjauhoja
  • 1.5 tl leivinjauhetta

Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa noin 15-20min (pohja on kypsä, kun grillitikkuun ei jää taikinaa). Tämä ohje on siis 1.5-kertainen, voit myös tehdä yksinkertaisena (2 munaa, 1dl sokeria, 1dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta) 2 pohjaa.

Kostutukseen n. 1 dl maitoa, jossa 1 tl vaniljasokeria.

Täyte + kuorrute:

  • 4dl vispikermaa
  • Marjoja
  • Italialaista marenkia (kuumenna 1dl vettä ja 2.5 dl sokeria kattilassa 120-asteiseksi, lisää ohuena nauhana 4 kovaksi vaahdoksi vatkatun valkuaisen sekaan kovalla teholla. Sekoita kevyemmällä teholla, kunnes marenki on huoneenlämpöistä. Värjää halutessasi esim. pienellä määrällä mustikkaa ja pursota.)

Marenki saa jähmettyä jääkaapissa sillä välin, kun leikkaat torttupohjan kahtia ja levität väliin kermaa. Kuorruta koottu kakku lopulla kermalla, pursota tyylivapaasti päälle kermakoristeita ja ripottele pensasmustikoita, lopuksi pursota marenki. Torttupohjia voi myös pakastaa tai ostaa valmiina, myös marenkeja löytyy kaupoista, jolloin aikaa ei kulu juuri lainkaan.

Siinäpä niitä, herkullista juhannusta! 🙂

Vanhenemisesta ja ystävyydestä

Istuimme viime perjantaina iltaa parhaiden ystävieni kanssa – niiden ystävien, jotka olen tuntenut pian 25 vuotta, siis ensimmäiseltä luokalta alkaen. Vietimme iltaa sivistyneesti syöden, paljussa lillutellen ja keskustellen, ja jo ennen puolta yötä starttasinkin autolla jo kotia kohti syystä, että seuraava aamu olisi taloutemme yhdeksänkuisen johtajan aloitteesta aikainen, ihan kuin minä tahansa muunakin päivänä.

No mistä sitä sitten tietää tulleensa vanhaksi? No siitä, että keskustelunaiheet ystävien kanssa liikkuvat sellaisissa aihepiireissä kuin puutarhahommat ja -ohjelmat, ruuanlaitto, lapset ja kaiken kukkuraksi sisäilmaongelmat! Siivoamiseen liittyvät vinkkivitoset on tullut jaettua moneen otteeseen jo aikaisemmin, joten niihin ei tällä kertaa syvennytty. Ja ei sillä, kyllähän sitä keskustella voi mistä tahansa, mutta todellinen vanhenemisen merkki on se, että me kaikki nautimme antaumuksella siitä, kun pääsemme näistä asioista puhumaan. Voi luoja.

Olen tässä viime aikoina kummastellut muutamia muitakin seikkoja, jotka saattaisivat kieliä siitä, etten olekaan enää sitä kaikkein nuorinta nuorisoa, lienenkö enää edes nuori aikuinenkaan. Hmm. No ensinnäkin, lehtihyllyn valikoima. Siinä missä aikaisemmin nappasin lukemistokseni mieluiten Cosmopolitanin tai Trendin, lueskelen nykyisin viinilasilliseni äärellä mieluiten joko suomalaisia sisustuslehtiä tai sitten MeNaisia tai Annaa. Hymyyn ja Seuraan on sentään vielä matkaa, mutta kenties edullista kestotilausta kannattaisi alkaa jo kärkkyä, ei niidenkään aika kovin kaukana voi olla.

Toisekseen, jokainen aamuni alkaa jäykistyneen selkäni mobilisoimisella – ja perkeleellisellä kipuähinällä. Sain eilisellä uimarantavisiitilläni päähäni alkaa harrastaa kuntouintia, KOSKA EHKÄ SE TEKISI HYVÄÄ SELÄLLE JA NIVELILLE. Mitä tapahtui bikinikunnon tavoittelulle ja liikunnan ulkonäkökeskeisyydelle? No ne ovat siellä pölykerroksen peittämässä nuoruudessani, nyt keskitytään siihen, että pääsisi ylipäätään liikkumaan.

Tästä päästäänkin niihin uimarantoihin. Olemme ihastuneet ikihyviksi parin minuutin ajomatkan päässä sijaitsevaan Lahdesjärven uimarantaan, koska siellä on paljon lapsiperheitä ja varjoisia paikkoja. Aiemmin olen kiertänyt lapsiperheiden valtaamat ranta-alueet kaukaa säästyäkseni rantavedessä riemuissaan läpsyttelevien lasten kiljumiselta. Nyt ihastelen sitä sydänala lämpimänä ja nyökkäilen kanssavanhemmille kuin tässä salaseurassa kaiketi kuuluu. No, tähän nyt ehkä saattaa vaikuttaa se, että meilläkin johtaja ottaa osaa rantapäiviin, ja tässä seurassa kukaan ei katso vinoon, jos järkyttävä parku kajahtaakin ilmoille aivan tuosta noin vain.

Sosiaalinen media. Olen jo kauan sitten pistänyt merkille, että Facebookissa ei ole oikeastaan enää kukaan, tai ainakaan harva sinne enää mitään päivittää. Valtaosa ikäluokastani ja sitä nuoremmista on siirtynyt muihin sosiaalisen median sovelluksiin, kuten Instagramiin, Snapchatiin ja TikTokiin. Mitä tapahtui vanhoille kunnon statuspäivityksille? Oli pakko selata oma FB (johon siis liityin 2007) sinne ensimmäiseen statuspäivitykseeni asti, ja sehän meni näin: ”is getting ready to go to bed, after another episode of Friends”. Piti siis kirjoittaa englanniksi, ja ihan vain kertoa tämä. No, onneksi Facebookista löytyykin nykyään paljon muuta mielenkiintoista, kuten lastenvaatekirppikset, kotiruokaryhmät, puutarharyhmät – ja sokerina pohjalla Siivoushullut-ryhmä, aivan parhaita vinkkejä joka lähtöön. 😀

Hairahduin myös eräänä päivänä tekemään jonkinlaisen nettitestin, jossa testattiin taitoa ymmärtää nuorisoslangia. Ihmeekseni sain tästä testistä tulokseksi 10/12. En kuitenkaan koskaan voisi kuvitellakaan käyttäväni puheessani sellaisia ilmaisuja kuin lit, MP, SOS ja ok, boomer. Nämä saatte sitten googlettaa itse, minä tiesin kaikki.

No ei miehellänikään helppoa ole, joutui sitten kuitenkin taipumaan kantoreppuiskäksi, ja onkin kasvanut tehtäväänsä hienosti. Seuraava koetinkivi odottaa kuitenkin jo kulman takana, nimittäin mahdollinen kylpyläloma paikassa, jossa ei sallita uimashortseja. Viimeinen niitti kohti keski-ikäistymistä on kuulemma pitkälahkeiset tiukat uimahousut. Saa nähdä miten dilemma ratkeaa.

Ihminen tietysti kasvaa ikäänsä, mutta silti tuntuu, kuin jotenkin varkain olisin siirtynyt sieltä huolettomista nuoruuteni vuosista tänne perheellisten kolmekymppisten kerhoon. Koko nuoruuteni ajan olen pitänyt sitä ikää, jossa vanhempani minut saivat, sellaisena että silloin nyt viimeistään olisin aikuinen. No nyt aletaan olla melko lähellä ja olenko sitten aikuinen? Ilmeisesti. Silloin nuorena tuntui kauhean vaikealta ajatukselta se, että pitäisi pitää huolta kaikenmaailman vakuutuksista ja laskuista ja käydä töissä ja olla kartalla maailman menosta. Olla oma koti, jonka lainaa pitää maksaa, ja auto, jota huollattaa ja muistaa tankata. Ja nyt sitten vielä tietenkin kokonainen uusi ihmiselämä, josta kantaa vastuuta ja toivoa, että saisi kasvatettua hänestä edes jota kuinkin ihmismäisen olennon, eikä mitään siilienpotkijaa. Kaikki ensiksi mainitut sujuvat jonkinlaisella varmuudella jo, ja jälkimmäisen suhteen – no, toivotaan parasta.

Aina kun tämänkaltainen kriisi tämän nuorekkaan sieluni ja vuosirenkaiden tuoman kokemuksen välille kehkeytyy, katson ympärilleni ja saan helpotusta siitä, että niin ne vain kaikki lähimmät ystävänikin ovat kasvaneet aikuisiksi – ehkä siis minunkin on turvallista sellaiseksi itseni vihkiä.

Ja siis oikeastihan olen aivan täpinöissäni tästä uudesta maailmasta, mikä eteeni on auennut. Jo pelkästään siitä, kuinka paljon puutarhaohjelmia minulla on katsottavana, mutta ihan kaikesta tästä, mitä aikuisen perheellisen ihmisen elämä tuokaan tullessaan. Luku 3 elämässäni on alkanut.

Palatakseni vielä tuohon ystäväkolmikkoomme. Olemme kaikki perheinemme ostaneet vuoden sisään omat kotimme pihoineen, ja on aivan mieletöntä, kuinka pääsemme tietyllä tapaa siirtymään yhdessä uuteen elämänvaiheeseen. Tänne kolmekymppisten aikuisten kerhoon. Siinä missä on aivan mahtavaa, kun uusia yhteisiä asioita ja mielenkiinnon kohteita kehittyy kaiken aikaa, uskon, että meistä on toisillemme myös turvaa siinä missä tämä aikuisuus ei tietenkään aina ihan helppoa ole. Ennen juteltiin meikeistä ja pojista, nyt töistä ja parhaista uusista resepteistä. Ja välillä edelleen niistä meikeistä ja pojista. Tämä on parasta ja ennen kaikkea äärettömän onnekasta, että näistä asioista saa jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kasvaneet rinnallasi aikuisiksi.

”Sä voisit tykätä puutarhahommista.” totesi toinen näistä ystävistäni taannoin. Ja tässä sitä ollaan 25-vuotisten ystävyyssuhteiden myötä ne tuntee sut joskus paremmin kuin sinä itse. Niinpä.

Kesä 2020 – bucket list

Tosiaan, kesä tuli ja rajoituksia purettiin. Tästä on nyt reilu viikko aikaa, enkä vieläkään ole oikein osannut tarttua vapaamman elämän tuomiin mahdollisuuksiin. Olen jatkanut elämääni melko lailla omaan pihapiiriin rajoittuneessa koronakuplassa, ja nauttinut siitä täysin siemauksin. Jopa lähi-Prismaan lähteminen tuntuu äärimmäiseltä ponnistukselta. Kuulen kuinka ihmiset ympärillä kertovat ravintolakokemuksistaan ja siitä kuinka ihanaa on ollut olla terassilla pitkästä aikaa. Kuinka mukavaa on, kun kaupungilla näkee taas ihmisiä. Itse en vain jotenkin osaa kaivata tätä kaikkea – pitäisikö sitten, jaa-a. Ehkä olen taantunut introverttiudessani vielä yhden askeleen kohti totaalista erakoitumista, tai sitten vain nautin kotona olemisesta niin paljon. Ainakin yritän vakuuttaa itselleni, että kyse on jälkimmäisestä.

Oli miten oli, kesä on nyt täällä. Vauvavuodesta on jäljellä kolme kuukautta ja minun töihinpaluuni koittaa kahden kuukauden kuluttua, APUA! Juurihan minä vasta olen päässyt tähän kaikkeen mukaan. Tämän lisäksi tämä kesä on merkityksellinen siksi, että saamme viettää lähes koko kesän vauvakuplassa uuden uutukaisen perheemme kesken, ja näyttää Maralle, että kyllä tänne pohjolan perukoillekin vaan kannatti syntyä – noin niinkuin maantieteellisessä mielessä siis.

Kesä menee aina ihan hirveän nopeasti ja juuri nyt viikot tuntuvat oikein vilisevän ohitse. Kohta on juhannus, mikä tarkoittaa sitä, että kesä onkin jo melkein puolivälissä, olkoonkin, että Suomen kesät ovat viime vuosina ulottuneet pitkälle elokuuhun. Vaikka koenkin olevani nykyisin harvinaisen laid-back ja karsastan bucket-listejä jossain määrin, en kuitenkaan edelleenkään ole kovinkaan spontaani ihminen. Jotta en töihin palatessani havahtuisi raukean leppoisten kesäpäivien livahtaneen ohitse kuin varkain, päätin listata ylös muutamia must do-juttuja tälle kesälle.

Tässä siis tulee KESÄ 2020 BUCKET LIST:

Jäätelön syönti. Hah, ei tässä nyt sentään mitään benjihyppyjä ole tarkoitus hyppiä. Jumitan yleensä aina yhdessä jäätelömaussa koko kesän, viime kesänä se oli suklaa-nougat ja sitä ennen suklaa. Ei vanhanajan suklaa, se on kamalaa. Tänä kesänä aionkin haastaa itseni maistamaan ainakin viittä eri jäätelömakua jäätelökioskeista. Kauppatavarassa pysyttelen Marianne-puikoissa ja Ässä Mix-mehujäissä, koska joku roti nyt tässä itsensä haastamisessakin.

Järvessä uiminen. Muistan lapsuuteni kesistä sen, kuinka jaksoimme pulikoida mökkijärvessämme tuntitolkulla traktorin sisäkumin päälle pomppien. Viime vuosina uiminen on kuitenkin jostain syystä rajoittunut pikaisiin pulahduksiin, mieluiten vielä saunasta käsin. Loppukesä 2018 kylläkin oli poikkeus: elokuun kuolemanhelteet ja loppuunmyydyt tuulettimet ajoivat meidät joka iltaiselle iltauinnille Rauhaniemeen. Siinä auringon laskiessa yli 20-asteisessa vedessä polskiessa ei paljoa huolet painaneet. Tänään kastoin talviturkkini Lahdesjärvessä ja huomenna taidan suunnata samaan paikkaan heti uudelleen!

Ainakin yhdet päiväunet riippumatossa. Mikään ei ole niin ihanaa kuin nukahtaa ulkona leppeään kesätuuleen ja herätä ennaltamääräämättömän ajan kuluttua virkeänä.

Lukeminen. Kesäisin tulee jostain syystä aina luettua enemmän, niin lehtiä kuin kirjojakin. Jostain syystä lukeminen on ollut viime kuukaudet jäissä, enkä ole oikein saanut tartutuksi kirjaan. Myrskyluodon Maija kuitenkin odottelee yöpöydälläni uusintakierrosta, ja aionkin aloittaa sen piakkoin. Viime kesän köllöttelin tukevasti aurinkotuolissa raskausmahani kanssa, ja luin kirjan toisensa perään – se oli ihanaa. Muistakaahan kuitenkin suojautua auringolta, Suomenkaan helteissä SPF50 ei ole lainkaan liioittelua.

Toriaamiainen. Kesälauantai ja aamiainen Tammelan torilla, pakko kokea ainakin kerran kesässä.

Tuoreet marjat. Siis parempaa ei ole, eikä tule. Maksavat maltaita, mutta osa viikon kauppabudjetista on aivan ehdottomasti budjetoitava mansikoihin, kirsikoihin ja herneisiin. Pensasmustikoita ja vadelmia voidaan ostaa sitten pyhäpäivien kunniaksi, kun ei tässä miehen edessä siintävän hoitovapaan ansiosta nyt sentään mitään kroisoksia olla.

Kotieläinpiha. Lapsuuteni kesiin kuului mökkeilyn ja uimisen lisäksi jokakesäiset visiitit kotieläinpihoille, ja olen odottanut malttamattomana, että saisin viedä Marankin sellaiselle. Tyyppi meinaa tikahtua innosta, kun ikivanhat kissamme löntystelevät välinpitämättömänä ohitse, joten voin vain arvailla, kuinka korkeataajuisista riemunkiljahduksista saammekaan kotieläinpihalla nauttia!

Luontopolut ja luonnonpuistot. Keräsin tässä taannoin Facebookissa suosituksia hyvistä luontoreiteistä tässä Tampereen lähistöllä, ja uusia kohteita onkin nyt katsastamatta useampia! Ajattelimmekin tehdä tästä sunnuntaitradition, ja tätähän voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle syksyynkin – enpä keksi parempaa konstia ladata akkuja tulevaa työviikkoakin ajatellen.

Eväsretket ja piknikit. Eväät kuuluvat tietenkin olennaisena osana luontopoluilla haahuiluunkin, mutta mikseipä eväsretkelle voisi lähteä varta vasten hieman lähemmäskin. Vähintään yksi puistopiknik on myös ehdottomasti pidettävä, kuohuviinin kera mieluiten.

Grilli-iltama ystävien kanssa. Tai miksei vaikka kaksi. Kesäisin saa tapaamisia sopia usein kalenterit kourassa ja vapaat kesäviikonloput ovat yleensä harvassa, on häitä ja muita menoja. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että tämä kesä tulee olemaan erilainen. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa ja iso osa ystävistänikin on lomalla jo nyt. Ja vaikkei olisikaan, niin voihan yhteisen ruokahetken järjestää arkenakin. Yksi tekee salaatin, toinen tuo uudet potut ja kolmas grillattavat – eipä siihen muuta tarvita ja ystäviä ei voi koskaan nähdä liikaa!

Ulkona syöminen. Kaikki ruuat aamupuurosta iltapalaan syödään ulkona, jos vain keli sallii. Marakin nauttii silminnähden siitä, kun saa syödä iltapuuronsa terassilla. Ja se kesäillan keveys lintujen lauleskellessa ja auringon vielä hieman värittäessä kesätaivasta – siinä kiteytyy itselleni kesän olemus tietyllä tapaa.

Hyvään sarjaan koukuttuminen. Olemme katselleet viime aikoina lähinnä dokumentteja ja Master Chefiä, ja kunnollisesta sarjamaratonista on jo aikaa. Valinnanvaraa siis on, ja luulen että hiljattain aloittamastamme Fargo:sta saamme ainakin yhden tällaisen.

Elokuvien katselu. Olen ehkä enemmän sarja- kuin leffaihmisiä, mutta hyvän elokuvan katselu jättää parhaimmillaan samanlaisen jäljen kuin hyvä kirja. Mikä olisikaan parempi tapa viettää kesäistä sadepäivää, kuin syventyä vihdoinkin niihin kaikkiin Oscar-leffoihin, jotka on pitänyt katsoa jo ajat sitten.

Hyötyliikuntaa ja kävelylenkkejä. Jos en nyt normaalistikaan varsinaisesti hihku innosta, kun ajattelen lihaskuntojumppia tai muita vastaavia vaivalloisia liikuntasuoritteita, niin näin kesän tullen sitten vielä vähemmän. Aionkin ylläpitää kuntoani (ja selkäjumejani) kyykkimällä kotipihassa kasvien parissa, ajamalla nurmikkoa ja tietenkin kyyditsemällä arvon herra-Maraa rattaissa. Paljon mukavampaa.

Pihan kunnossapito ja perennapenkin suunnittelu. Voi luoja. Jos olisin osannut tämän kohdan ennustaa parikymppisenä, niin olisin voinut samalla alkaa osakesijoittajaksi ja rikastua sillä. Mutta niin ne ajat vain muuttuvat, sanoisi varmaan miehenikin, joka lampsi tänään pihassa kiukkuisena kastelukannua heilutellen ja kirosi vinossa olevaa pallotuijaa. Mutta siis oikeasti, pyrkimyksenä on pitää hengissä vaivalla istuttamani kesäkukat ja yrtit, ja kitkeä rikkaruohoja sitä mukaa kun niitä ilmaantuu – siis koko ajan. Ihanaa hommaa, mihin en kuuna päivänä olisi uskonut hurahtavani.

Omat hetket. Niin paljon kuin rakastankin koko perheen kesken hassuttelua ja olemista, tulee oma pieni rauhoittumishetki välillä enemmän kuin tarpeeseen. Eräänä iltana nautiskelin pari lasillista punaviiniä terassilla ja uppouduin väkertämään makramee-seinävaatetta – kuinka rentouttavaa. Toimii myös teemukin ja hyvän lehden kera. Koko päivän touhuttuani olen yleensä rentoutunut iltaisin somehetken parissa, mutta näin kesällä vieläkin rentouttavampaa on jättää puhelin sisälle, ja fiilistellä auringonlaskua ja kesäiltaa terassilta käsin ilman sen kummempia ulkoisia ärsykkeitä.

Ja lopuksi se kaikkein tärkein: kaikenlaisen stressin välttäminen. Kesällä sisällä saa olla hieman sotkuista, koska kaikki aika vietetään kuitenkin ulkona. Kaupasta ostetaan ruokia, joita on helppo nakata grilliin ruuanlaittoinspiraation ollessa teillä tietämättömillä, ja tarvittaessa jäätelö menee hyvästä välipalasta. Mikään ei ole niin justiinsa.

Tavallisia, ihania asioita, jotka tekevät kesästä kesän.

Minkälaisia asioita sinä odotat tältä kesältä?